Nuorisotutkimusverkosto on kuluneena syksynä koordinoinut paljon kouluun liittyvää tutkimusta. Verkoston tutkijoiden Tomi Kiilakosken ja Päivi Harisen tuoreet raportit ovat tästä esimerkkejä.

Koulu on oppimispaikan lisäksi nuorisokulttuurinen areena, jossa nuoret viettävät aikaa ja kohtaavat suuren joukon muita nuoria. Ryhmäsuhteet ovat koululaisille tärkeitä, ja siksi koululaisen päivää leimaakin yksinjäämisen pelko. Mitä enemmän koululaisella on kavereita ja toverisuosiota, sitä helpompaa hänen kouluarkensa on. Erilaiseksi määritellyksi tuleminen altistaa lapsen ja nuoren kiusaamiselle ja syrjinnälle: ryhmästä erottautuminen merkitsee riskiä joutua marginalisoiduksi tai eristetyksi. Syrjintäkokemuksista voi olla hankala puhua aikuisille, minkä vuoksi nuorten negatiiviset koulukokemukset eivät aina tule aikuisen tietoon. Myös nuorten keskinäinen solidaarisuus voi muuntua vaatimukseksi siitä, ettei nuorten asioita tuoda aikuisten tietoon silloinkaan, kun toisten nuorten toiminta tuntuu väärältä. Kiusaamisen ja syrjimisen torjunta edellyttää paitsi itse toimintaan puuttumista, myös koulun sosiaalisten järjestysten tuntemista ja huomion kiinnittämistä nuorten keskinäisiin hierarkioihin ja suosiojärjestelmiin.

Tutkimuksissa on havaittu, että koulumyönteisyydellä on tilastollinen yhteys koulussa menestymiseen ja koulukielteisyydellä koulussa menestymättömyyteen. Suomalainen koulu tarjoaa kannustavan kasvuympäristön niille oppilaille, joilla menee elämässä muutenkin hyvin. Huonommin koulussa viihtyvät oppilaat, joiden tielle on kasautunut monenlaisia haasteita myös koulun ulkopuolella.

Kansainvälisissä vertailuissa korostuu suomalaislasten näkemys koulusta tilana, johon mennään ensisijaisesti kavereiden vuoksi, ei oppimisen tai opetuksen. Suomalaisoppilaat myös kokevat muiden maiden koululaisia enemmän hälinän ja epäjärjestyksen tunneilla olevan tavallista ja emotionaalisen välimatkan opettajiin olevan etäisen. Tästä huolimatta valtaosa suomalaisista kansainvälisiin tutkimuksiin osallistuneista oppilaista on sitä mieltä, että hälinä tunneilla ei häiritse heidän opiskeluaan.

Koulusta pitäminen on viime aikoina polarisoitunut: sekä koulusta paljon pitävien että koulusta lainkaan pitämättömien oppilaiden määrät ovat kasvaneet. Tytöt ja alakoululaiset pitävät koulusta enemmän kuin pojat ja yläkoululaiset, ja tämä tilanne on ollut ennallaan jo vuosia. Lukiolaiset puolestaan pitävät koulusta huomattavasti yleisemmin kuin yläkoululaiset.

Suomessa on opittu katselemaan kaikkea yhteistä tarjolla olevaa kriittisin silmin ja korostamaan asioiden huonoja puolia. On tärkeää, että ongelmat tiedostetaan ja niihin puututaan, mutta näin luodaan osaltaan myös kulttuuria, jossa koulu nähdään huonosti organisoituna pakkopullana. Miten siis voidaan olettaa, että lapsemme viihtyisivät tällaisessa paikassa?

Oppilaiden on saatava vaikuttaa opetuksen sisältöihin ja tapoihin

Koulutukseen liittyvien rakenteellisten eriarvoisuusprosessien vuoksi on vaikea sanoa mitään yleistä tulosta suomalaisten lasten kouluhyvinvoinnista. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tilanteemme ole kautta linjan niin huono kuin kansainväliset vertailututkimukset antavat ymmärtää.

Yksi kouluhyvinvoinnin keskeisistä haasteista Suomessa on kuitenkin oppilaiden osallisuus koulunkäyntiin ja koulun kehittämiseen liittyvään päätöksentekoon. Lapset ja nuoret eivät juuri pääse päättämään opetuksen sisällöistä ja menetelmistä eivätkä työjärjestyksiin, työpäivän pituuksiin ja jaksottamisiin tai koulun varusteluun liittyvistä asioista. Oppilaiden osallisuus on kohdistunut pääasiassa kaikenlaiseen koulun oheistoimintaan, kuten esimerkiksi retkiin, vaikka oppilaat pitäisi ottaa mukaan myös opetuksen periaatteita ja käytännön järjestelyjä koskevaan päätöksentekoon. Oppilaatkin ovat asiantuntijoita, kun mietitään vaikkapa koulupäivän pituutta, oppituntien rytmitystä tai opetusmetodeja. Tämä vaatii suuria muutoksia perinteiseen aikuisten tarpeista ja käsityksistä lähtevään päätöksentekoon. Lapsia ei kuitenkaan kuulla edes sellaisissa asioissa, joissa heidän toiveensa olisi kohtalaisen helppo toteuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi koulun pihaan liittyvät toiveet.

Opetushallituksen ja Nuorisotutkimusverkoston yhdessä julkaisemassa tilannekatsauksessa Koulu nuorten näkemänä ja kokemana on inventoitu 2000-luvulla julkaistuja nuorisotutkimuksellisesti virittyneitä koulututkimuksia, jotka ovat kohdentuneet lähinnä peruskoulun yläluokille.

Unicefin ja Nuorisotutkimusverkoston julkaisema Hyvä, paha koulu – kouluhyvinvointia hakemassa -tutkimus kokoaa yhteen viime vuosikymmenen merkittävimmät kansainväliset tilastolliset vertailututkimukset ja kansalliset tilastolliset tutkimukset ja selvitykset. Lisäksi mukana on suomalaislasten ja -nuorten haastatteluihin pohjautuvia tutkimuksia sekä suomalaista kouluarkea ja sen ihmissuhteita analysoivia etnografisia tutkimuksia. Tutkimukseen haastateltiin myös kuutta alan suomalaista asiantuntijaa.

Hyvä, paha koulu -tutkimuksen tilaaja ja julkaisija on Suomen UNICEF ja se ilmestyy sekä painettuna että Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisusarjassa. Tutkimuksen toteuttivat Nuorisotutkimusverkoston tutkija, YTT, dosentti Päivi Harinen ja YTM Juha Halme. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

Koulu nuorten näkemänä ja kokemansa -lehdistötiedote Opetushallituksen verkkosivuilla

Koulu nuorten näkemänä ja kokemana.
Tomi Kiilakoski
Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista.
Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012: 6. Opetushallitus.

Julkaisu on ladattavissa verkosta Opetushallituksen verkkosivuilta:

www.oph.fi/julkaisut/2012/koulu_nuorten_nakemana_ja_kokemana (pdf)

Päivi Harinen & Juha Halme: Hyvä, paha koulu. Kouluhyvinvointia hakemassa. Suomen UNICEF & Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisuja 56.

Hyvä, paha koulu -verkkojulkaisu on luettavissa Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilla:

Hyvä, paha koulu.Kouluhyvinvointia hakemassa (pdf)

Painettuna julkaisua voi tilata Unicefista.

 

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.