JHL_varhaiskasvatus_raportti(pdf)

Ammattiliitto JHL teki kyselyn varhaiskasvatusalalla työskenteleville jäsenilleen tammikuussa 2013. Kyselyyn vastanneet varhaiskasvatusalan ammattilaiset uskovat, että päivähoidon laatua voitaisiin parantaa perustamalla pienempiä päivähoitoyksiköitä (64 % vastaajista) ja että lakiin määritellään selkeä ryhmäkokokatto (65 %). Samalla lähes kaikki vastaajat kuitenkin uskovat, että tulevaisuudessa päiväkotien kokoa kasvatetaan ja ryhmäkoot suurenevat.

Katto ryhmäkoolle olisi toivottava

– Voimassaoleva päivähoitolaki ei tunnista ryhmäkokokattoa. Lasten ja aikuisten suhdelukua lainsäädännössä kyllä säädellään, mutta aikuisten määrää lisäämällä voidaan myös ryhmän kokoa kasvattaa, huomauttaa JHL:n erityisasiantuntija Marjo Katajisto.

Päiväkodissa peruslähtökohtana on suhdelukusäännös, jonka mukaan lapsiryhmissä on oltava yksi hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva aikuinen neljää alle 3-vuotiasta lasta kohden ja yksi seitsemää 3-6-vuotiasta lasta kohden.

Puolet JHL:n kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että aikuisten ja lasten välistä suhdelukua on syytä pienentää. Suhdelukuun voitaisiinkin vaikuttaa määrittelemällä ryhmässä samanaikaisesti hoidettavien lasten enimmäismäärä.

Pedagogista koulutusta myös ammattityöntekijöille

Varhaiskasvatuksen laatua voitaisiin vastaajien mielestä kehittää henkilöstön pedagogista osaamista lisäämällä (43 %). Pedagoginen osaaminen tarkoittaa yleensä hyviä kasvatus- ja opetustaitoja lasten kanssa.

Koko ammatillisen henkilöstön osaamisen syventäminen voisi olla myös vastaus vaatimuksiin muuttaa alan henkilöstörakenteita. Nykyisen kahden hoitajan ja lastantarhanopettajan tiimiä haluttaisiin muuttaa päinvastaiseksi.

– Varhaiskasvatuslakia ollaan parhaillaan uudistamassa. JHL on lakitavoitteissaan lähtenyt siitä, että motivoituneiden ja alalla pysyvien ammattihenkilöiden – lähihoitajien, päivähoitajien ja lastenhoitajien määrää ei tule vähentää vaan päinvastoin parantaa heidän osaamistaan kasvatus- ja opetustaitojen täydennyskoulutuksella, Katajisto kertoo.

Tulevaisuuden osaamistarpeista tärkeimpinä vastaajat pitivät erityislasten kasvuun ja kehitykseen liittyvää osaamista (79%), kasvatuskumppanuutta ja perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä (68 %) sekä lastensuojelutyötä (61%) ja monikulttuurisuutta (61%).

Perhepäivähoitajien ammattitutkinnon määritteleminen alan kelpoisuusehdoksi saa vastaajista neljäsosalta kannatusta. Kehitys olisi perusteltua, jos tietyn siirtymäsäännöksen avulla uusilta perhepäivähoitajilta edellytettäisiin lähihoitajan tutkinto. Näin myös siirtyminen kasvattajana päivähoitomuodosta toiseen helpottuisi.

Vastaajat toivovat, että perhepäivähoito säilyy kysyttynä palvelumuotona myös tulevaisuudessa. Perhepäivähoitajan ammatin vetovoimaisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen tarvitsee tuekseen konkreettisia tekoja: taattua toimeentuloa, henkilöstön työhyvinvointiin kannustavaa johtamista ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön.

Heikko yhteistyö nakertaa tulosta

Neljännes vastaajista kehittäisi varhaiskasvatuksen laatua lisäämällä alan moniammatillisuutta. Tulevaisuudelta toivotaan henkilökunnan laajempaa kirjoa ja rinnakkain voisivat työskennellä ns. perinteisten varhaiskasvatusalan ammattilaisten kanssa erilaiset harraste- ja virikeohjaajat, toimintaterapeutit jne.

Päivähoito ja muu varhaiskasvatus kärsii eri ammattiryhmien heikosta yhteistyöstä. Näin ajattelee 40 prosenttia vastanneista ammattilaisista. Palvelut ovat perheitä tukeva kokonaisuus, mutta kun yhteistyöketju pätkii, palvelu pirstoutuu. Perheiden arjessa tulee esiin monenlaisia tuen tai avun tarpeita, joihin pitäisi voida vastata ehjästi ja kokonaisvaltaisesti. Ammattilaisten yhteistyöllä on vastaajien mielestä vaikutusta myös varhaiskasvatuspalveluiden laatuun.

Muina laadun kehittämisen keinoina ja lakiin kirjattavina asioina vastaajat nostivat esille mm. työskentelytilojen koon määrittelemistä, suunnitteluajan mahdollistamista kaikille ammattiryhmille ja lasten erilaisuuden huomioimista ryhmä- ja suhdeluvuissa. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työaikaa menee liikaa kirjallisiin tehtäviin.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus arvioinnin kohteena

Enemmistö vastaajista olisi valmis supistamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta (77 %). Ammattiliitto JHL on kuitenkin selvästi subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla, koska se on lapsen oikeus ja tasa-arvon takaaja.

– Paine subjektiivisen päivähoito-oikeuden vähentämiseen vähenisi huomattavasti, jos päivähoidon resurssit olisivat kunnossa ja tarjolla olisi vaihtoehtoisia palvelumuotoja, esimerkiksi kerhotoimintaa ja päiväkerhoja, Marjo Katajisto tähdentää.

– Toisaalta työelämän muutokset tuovat päivähoidolle haasteita: esimerkiksi vanhempien vuorotyö kasvaa, osa-aikatyön osuus kasvaa jne. Lasten ja perheiden yksilöllisten tarpeiden korostuminen edellyttää monimuotoisia ja laadukkaita palvelumuotoja. JHL:n ammattilaiset vaativat, että erilaiset hoitomuodot määritellään uudessa laissa nykyistä tarkemmin, Katajisto sanoo.

Kaikkiaan kyselyyn saatiin 1225 vastausta. Kyselyssä kartoitettiin näkemyksiä osaamistarpeista, ajankäytöstä, lakitavoitteista ja varhaiskasvatuksen tulevaisuuden suunnasta.

JHL:läiset päivähoidon ammattilaiset ovat pääasiassa päiväkotien ammatillista henkilöstöä – lähihoitajia, päivähoitajia ja lastenhoitajia ja sekä kodeissa tai ryhmäperhepäiväkodeissa työskenteleviä perhepäivähoitajia – ja osin myös päiväkotien esimiehinä toimivia lastentarhanopettajia ja sosionomeja. JHL:ään kuuluu noin 22 000 varhaiskasvatuksen 55 000 hengen kokonaismäärästä.

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.