Pääministeri Jyrki Katainen asetti 20.4.2013 kunta- ja sote-koordinaatioryhmän, jonka puheenjohtajana on toiminut Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo ja varapuheenjohtajana SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Ryhmään kutsuttiin kunta- ja sote-uudistuksesta vastaavat ministerit sekä hallituspuolueiden ministeriryhmien ja eduskuntaryhmien edustajat. Koordinaatioryhmä esittää yksimielisesti sosiaali- ja terveystoimen palvelurakennetta uudistuvassa kuntakentässä koskevan linjauksen.

“Väestön ikääntyminen, elinkeinorakenteen muutos sekä muuttoliike haastavat Suomen kuntia. Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella palveluiden tasapuolista saatavuutta, laatua ja rahoitusta ei kyetä turvaamaan. Kuntapohjaisen mallin säilyttämiseksi kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus on yhteensovitettava. Koordinaatioryhmämme on täyttänyt sille annetun tehtävän hyvässä hengessä”, toteaa työryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo.

Koordinaatioryhmä esittää, että kunta- ja sote-palvelurakenteen uudistus perustuu vahvoihin peruskuntiin, jotka muodostuvat luontaisista työssäkäynti- ja asiointialueista. Kuntaperusteinen malli on läpinäkyvä, demokraattinen ja tehokas. Valta ja vastuu ovat samojen kuntapäättäjien käsissä. Kuntaperusteisessa mallissa kuntalaisten oma demokraattinen vaikuttaminen on luontevaa ja palveluiden käyttäjien ääni kuuluu palveluista päätettäessä. Kuntalaisten arjessa tarvittavien lähipalveluiden saatavuus turvataan sosiaali- ja terveyshuollon järjestämislaissa.

Koordinaatioryhmä linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan yhdenmukaisin periaattein koko maassa. Yksittäistapauksissa väestöpohjakriteereistä voidaan poiketa, jos siihen on erityiset perusteet, esimerkiksi jos siten turvataan kielelliset oikeudet.

Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja voivat järjestää (järjestämisvastuu) kunnat ja sote-alueet. Kunta voi vastata perustason palveluista tai laajan perus- ja erityistason palveluista, silloin kun se on sote-alueen vastuukunta. Kaikki kunnat rahoittavat sote-palveluja. Palveluja voivat tuottaa kunnalliset ja yksityiset toimijat kuten nykyisinkin.

Palvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukunnassa on kuntien yhteinen toimielin, jossa on kuntien edustus. Poikkeuksena sote-alueen hallintomalli voi olla myös kuntayhtymä. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella.

Vastuukuntamallissa sosiaali- ja terveydenhuolto ei eriydy omaksi erillishallinnokseen siten kuin kuntayhtymässä. Vastuukuntamallissa sote-palvelut ovat osa kunnan muuta palvelukokonaisuutta. Tämä on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja kokonaistaloudellisuuden kannalta.

Vastuukunnan on järjestettävä palvelut yhdenvertaisesti kaikissa perustason alueeseen ja sote-alueeseen kuuluvissa kunnissa hyödyntäen olemassa olevaa sosiaali- ja terveyspalveluverkostoa. Näin turvataan myös lähipalveluiden saatavuus. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta.

Perustason alue

20 000-50 000 asukkaan kunnalla on oikeus pääsääntöisesti järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Vähintään noin 20 000 asukkaan kunta voi toimia perustason alueen vastuukuntana. Perustason sote-palveluja ovat lähinnä nykyiset terveyskeskusten ja sosiaalitoimen palvelut. Lisäksi vastuukunta voi saada oikeuden järjestää joitakin jo nykyisinkin järjestämiään peruserikoissairaanhoidon palveluja. Laajan perustason palvelujen järjestämisvastuun toteuttamiseksi kunnan on kuuluttava sote-alueeseen.

Laaja perus- ja erityistaso (sote-alue)

Laajalla perus- ja erityistasolla tarkoitetaan kaikkia lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja mukaan lukien erikoissairaanhoitoa. Maakunnan keskuskaupunki ja vähintään noin 50 000 asukkaan kunta voi järjestää laajan perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Jälkimmäisten osalta edellytyksenä on lisäksi, että kunnalla on laissa määritelty riittävä kantokyky (talous, osaaminen, infrastruktuuri ja muut palvelujen järjestämisen edellytykset). Maakunnan keskuskaupungin on toimittava sote-alueen vastuukuntana. Vähintään noin 50 000 asukkaan työssäkäyntialueen keskuskunnat voivat toimia sote-alueen vastuukuntana, jos niillä on riittävä kantokyky.

Päätettyjen kriteerien pohjalta on mahdollista syntyä 20-30 sote-aluetta. Arvion mukaan nykyrakenteilla lukumäärä voisi olla 25.

Muodostettavien sote-alueiden on oltava riittävän vahvoja ja niiden määrän sellainen, ettei erikoissairaanhoidon palvelut hajaannu liiaksi. Sote-alueita vahvistettaessa huolehditaan edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisesta.

Uudistuksessa lähtökohtana on, että sote-alue vastaa nykyisin sairaanhoitopiireille kuuluvista tehtävistä. Sairaanhoitopiirit lakkautetaan vuoden 2016 loppuun mennessä ja järjestämisvastuu siirtyy sote-alueille.

Alle 20 000 asukkaan kunnat

Alle 20 000 asukkaan kunnilla ei ole nykylain mukaisesti oikeutta järjestää itse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tämä kunta saa asukkailleen soten perustason palvelut siten, että se tukeutuu lähimmän työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden yli 20 000 asukkaan keskuskuntaan. Alueen keskuskunta järjestää palvelut vastuukuntaperiaatteella. Jos kunta ei kuulu työssäkäyntialueeseen ja toiminnallista kokonaisuutta ei voi muodostaa, kunta kuuluu suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoalueeseen (sote), joka järjestää kunnan tarvitsemat sote-palvelut.

Metropolialueen sote-palvelut

Metropolialueen sote-palveluiden järjestämisestä päätetään erikseen.

Erityisvastuualueet (erva) ja yliopistosairaalat

Jokainen sote-alue kuuluu erityisvastuualueeseen (erva), joita on viisi. Tehtäviensä vuoksi Erva hallinnoidaan kuntayhtymänä, jonka jäseninä ovat sote-alueet. Uuden ervan keskeisenä tehtävänä on turvata yhdenvertaisuus keskitettävissä palveluissa ja ohjata voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palvelujen päällekkäisyydet ja kilpavarustelu.

Yliopistolliset sairaalat toimivat myös jatkossa alueillaan erikoissairaanhoidon palveluja väestölle antavina sairaaloina. Sairaalat siirtyvät sote-alueen omistukseen. Käytännössä erva voisi toimi yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sote-alueen yhteydessä. Erva ja yliopistollinen sairaala ovat oikeudellisesti erillisiä yksiköitä.

Aikataulu

Perustason alueet ja sote-alueet määritellään valtioneuvoston asetuksella. Alueiden muodostamisen kriteereistä kuullaan kuntia jo marraskuussa 2013 kuntarakennelaissa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Varsinainen asetus annetaan vuoden 2015 aikana. Kuntien ehdotukset sote-alueiksi pyydetään siten, että ne ovat valtioneuvoston käytettävissä vuoden 2014 loppuun mennessä. Sote-alueet aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2017.

Koordinaatioryhmän linjaukset esitellään kokonaisuudessaan ja yksityiskohtaisemmin muistiossa “Kunta- ja sote-koordinaatioryhmän esitys

linjaukset(pdf)

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.