Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain 1.1

Kotikuntansa ulkopuolella laitos- tai perhehoidossa olevat henkilöt ovat käyttäneet verraten vähän heille kuuluvaa oikeutta vaihtaa viralliseksi kotikunnakseen kunta, jossa he jo asuvat ja jossa heitä hoidetaan. Myös mahdollisuutta hakea pitkäaikaista hoitopaikkaa ja sosiaalipalveluja toisen kunnan alueelta on käytetty vain vähän.

Tämän johdosta vuoden 2011 alusta lähtien voimassa olleella lainsäädännöllä, jolla helpotettiin kotikunnan vaihtamista, on ollut odotettua vähemmän vaikutuksia kuntiin ja niiden talouteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton tekemä selvitys osoittaa, että kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain uudistettujen säännösten perusteella kotikuntaa vaihtoi vuosina 2011 ja 2012 yhteensä 291 henkilöä. Yleisin syy oli halu päästä lähemmäksi perheenjäseniä tai sukulaisia. Eniten muuttivat vanhukset.

Suurin osa kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti, että lakimuutokset eivät ole juurikaan vaikuttaneet niiden talouteen. Osa kunnista kuitenkin ilmoitti muutosten aiheuttaneen niille jossain määrin lisäkustannuksia, joiden määrät vaihtelivat 6100 ja 340 000 euron välillä.

Valtaosa kyselyyn vastanneista kunnista oli sitä mieltä, että vastaavaa mahdollisuutta vaihtaa kotikuntaa ei ole syytä ulottaa avohuollon asiakkaisiin. Nykyinen lainsäädäntö antaa heille jo mahdollisuuden muuttaa kunnasta toiseen. Lisäuudistuksen vaarana olisi byrokratian lisääntyminen.

Oikeus liikkua ja valita asuinpaikkansa

Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutokset koskevat henkilöitä, joiden saamat sosiaalipalvelut on tuotettu muualla kuin asiakkaan kotikunnassa sijaitsevassa pitkäaikaisessa laitoshoidossa, asumispalveluissa tai perhehoidossa. He voivat vaihtaa uudistuksen jälkeen kotikuntaansa omalla ilmoituksella, jos hoito tai asuminen toisen kunnan alueella on kestänyt tai sen arvioidaan kestävän vähintään vuoden.

Uudistus koskee myös henkilöitä, jotka eivät ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan itsenäisesti ja tarvitsevat sen vuoksi sosiaalipalveluja. Tässä tapauksessa kotikunnan vaihtuminen edellyttää, että asiakas hakee sosiaalipalveluja toiselta kunnalta, joka päättää myöntää haetut palvelut.

Uudistus liittyy perustuslain 9 §:n 1 momentissa turvattuun vapauteen liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kun lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain uudistusta käsitellessään eduskunta edellytti, että sen vaikutuksia kunnille ja kuntien taloudelle seurataan. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteuttivat tätä tarkoitusta varten kaikille Suomen kunnille lähetetyn kyselyn toukokuussa 2013.

Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain 1.1.2011 voimaan tulleiden muutosten vaikutukset kunnissa(pdf)

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.