Merja-Kyllönen2-WEB-72dpi

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.)

Liikenneministerinä minua kiinnostaa jäänmurrossa eniten Suomen talvimerenkulun turvaaminen kaikissa oloissa. Minun vastuullani on huolehtia elinkeinoelämän merikuljetusten ympärivuotisesta toimivuudesta ja huoltovarmuudesta, mahdollisimman kustannustehokkaasti ja luotettavasti.

Tämän pitäisi olla myös valtionyhtiö Arctian keskeisin intressi. Mikä on tämän valtionyhtiön ydintehtävä? Perustamisasiakirjojen mukaan se on jokin muu kuin off-shore.

Itämeri on vaikeasti navigoitava merialue. Samaan aikaan Itämeren jäänmurron toimivuus on Suomen ulkomaankaupan välttämätön kilpailukykytekijä ja osa huoltovarmuutta. Talvimerenkulun edellytysten turvaaminen on  lain mukaan Liikenneviraston tehtävä.

Jäänmurtopalvelun tuotannossa tarvitaan jäänmurtajia ja osaavaa miehistöä. Kapasiteettia on niukasti, koska jäänmurtajat sitovat paljon pääomaa, joka on tuottavassa käytössä vain osan vuodesta. Nykyisistä jäänmurtajista Voima on jäämässä pois käytöstä vuoteen 2016 mennessä

Jotta riittävä jäänmurtokapasiteetti voidaan varmistaa, esitin viime vuonna hallitukselle, että Suomeen rakennettaisiin uusi perusjäänmurtaja, jolla on myös öljyntorjunta- ja hätähinauskapasiteettia sekä talvi- että kesäkäyttöön.

Uuden murtajan tilaa Liikennevirasto, joka kilpailuttaa sen miehityksen ja operoinnin. Rahat ovat jo kehyksessä (125 miljoonaa), hankintapäätös tehdään vuoden 2013 lopulla, ja murtaja valmistuu vuoden 2015 aikana. Tällä hetkellä pidän kovasti peukkuja, että murtaja myös rakennettaisiin Suomessa!

Laituriin makaamaan laiva ei tule. Uuden murtajan keskimääräinen käyttöaika jäänmurrossa on noin 170 päivää vuodessa marraskuun lopusta toukokuun loppuun. Lisäksi murtaja varmistaa vuoden ympäri Suomen öljyntorjunta- ja hätähinauskapasiteettia, joka nyt on riittämätön (ja on vielä tämän uudenkin laivan jälkeen!).

Arctia on pyrkinyt offshore-bisnekseen tehdäkseen tiliä, mutta mikään itsestäänselvästi tuottava ala arktinen jäänmurto ei ole. Shell-sopimus on tuonut Arctian kassaan rahaa, mutta kannattavan bisneksen luominen arktisilla vesillä ei ole niin helppoa kuin meillä välillä tunnutaan uskovan. Olot ovat todella vaativat, ja jo matka arktisille vesille vie niin pitkään että rahat olisi käärittävä hyvin lyhyessä ajassa.

Riskit ovat myös kovat. En missään nimessä halua, että arktisen jäänmurron riskit maksaa suomalainen veromaksaja. Mitä me teemme jos Arctian laivat ovat osallisena jossain öljyvahingossa? Miten silloin käy meidän perinteisten jäänmurtajien, jotka kuuluvat samalle yhtiölle?

Jos off-shore bisnekseen Suomessa uskotaan, löytynee sille myös yksityistä rahoitusta, ja riskeille käypä hinta. Offshoren turvaaminen ei kuitenkaan ole valtion perustehtävä. Talvimerenkulun turvaamisessa tarvittavan huoltovarmuuskriittisen jäänmurtokaluston olisi syytä olla valtion omistuksessa ja täysin suojassa arktiseen toimintaan liittyvistä riskeistä. Alusten lisäksi olisi varmistettava, että huoltovarmuuskriittinen jäänmurto-osaaminen säilyy Suomessa kaikissa markkinatilanteissa.

Investointina ja käyttökustannuksiltaan kalliiden monitoimimurtajien toimintaa on kustannettu osaltaan väylämaksutuloilla, jotka kerätään Suomen elinkeinoelämän merikuljetuksilta. Joinakin vuosina monitoimimurtajat tekevät tiliä, mutta samaan aikaan niiden tekninen elinikä on perinteisiä lyhyempi ja käyttökulut suuremmat kuin perusmurtajilla. Vanhan Voiman elinkaari tulee olemaan 60 vuotta, kun taas monitoimimurtajat palvelevat 25-30 vuotta.

Hallitus teki siis viisaan päätöksen, kun uusi murtaja päätettiin hankkia perinteisenä, ja Liikenneviraston omistukseen. Ainakin yksi murtaja on tulevaisuudessa turvattu.

Onko maamme etu todella se, että koko jäänmurtajakapasiteettimme olisi yhdessä yhtiössä riskialttiissa tehtävissä maailmalla, kuten Arctia tuntuu haluavan? Tehtävissä, joiden epäonnistuessa voi pahimmassa tapauksessa pantiksi lähteä koko yhtiön kalusto. Mitä tekee silloin piskuinen Suomi? Lähettää miehensä kairaamaan käsikairalla ja hakulla jäitä kriittisiltä kuljetusväyliltä?

Olen ollut ja olen edelleen Suomen merikuljetusten sujuvuudesta vastaavana ministerinä sitä mieltä, että tämä on liian suuri riski valtiolle kantaa. Perusjäänmurtokapasiteetin tulee olla varmasti ja luotettavasti aina valtiomme käytettävissä, ilman isoa riskinottoa veronmaksajien piikkiin.

Mikäli katsotaan, että Suomella on intressiä toimia arktisilla alueilla, näen että riskit täytyy olla toimijalla, joka on joku muu kuin Suomen valtio ja suomalaiset veronmaksajat. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka moni suomalainen on todella valmis omasta pussistaan maksamaan riskit arktisten alueiden öljynporauksessa tapahtuvasta vahingosta.

Sellaista ei kukaan toivo, mutta riskit ovat todellisia.

http://www.merjakyllonen.fi/

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.