800px-Winter_activities_on_ice

Napakelkka on osa suomalaista laskiaisperinnettä.

Pohjois-Euroopan laskiaista vietetään samaan aikaan kuin Etelä-Euroopan karnevaaleja, jotka edeltävät paaston alkamista. Monet näistä laskiais- ja karnevaaliperinteistä ovat peräisin pakanallisista juhlista, kuten esimerkiksi roomalaisten pidoista Bacchuksen kunniaksi sekä lähestyvän kevään, hedelmällisyyden ja uuden elämän juhlinnasta. Sittemmin katolinen ja luterilainen kirkko ovat tehneet laskiaisesta oman juhlansa.

Kirkollisessa juhlassa laskiainen on kevätpaaston alkajaisjuhla. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaiskirkkopyhän taustana on Raamatun kertomus Jeesuksen paastosta erämaassa. Laskiaisen jälkeen alkaa paastonaika, joka loppuu pääsiäisenä. Kevätpaastoa on vietetty 600-luvulta saakka. Ennen sen alkua on katolisissa maissa keskiajalta saakka vietetty karnevaaleja.[1] Oleellista paastonajalle oli liharuokien pois jättäminen ruokavaliosta. Laskiaistiistain jälkeinen tuhkakeskiviikko aloittaa 40 päivää kestävän paastoamisen.[2]Sekä katolisissa että luterilaisissa maissa laskiaiseen on kuulunut runsas ruokatarjoilu ja riehakas ilonpito, Suomessa hernekeitto, juusto ja nuorten mäenlasku.[1]

Laskiaiseen kuuluvia juhlapäiviä ovat laskiais­sunnuntai sekä kaksi päivää myöhemmin oleva laskiais­tiistai, useissa maissa myös niiden välinen maanantai, joka esimerkiksi Saksassa tunnetaan nimellä Rosen­montag (”ruusu­maanantai”).[3] Suomessa sanaa laskiainen on käytetty juuri laskiais­tiistaista[4]. Vuonna 2014 se on 4. maaliskuuta.

NIMET

Suomen sanan ”laskiainen” alkuperä on ollut epävarma. Ehdokkaita sanan alkuperäksi ovat olleet ”laskeutua” (laskeudutaan paastoon) ja ”laskea” (lasketaan päiviä pääsiäiseen).[5][6] Kolmannen ehdotuksen mukaan sana tulee romaanisen kielialueenvanhasta laskiaisen nimityksestä carne lasciare (lihan jättäminen), jonka jälkimmäinen osa on aikoinaan vääntynyt suomalaiseen muotoon.[7]

Kirkollisissa yhteyksissä laskiaissunnuntaista on käytetty myös latinalaista nimeä quinquagesima eli viideskymmenes, se kun on suunnilleen 50 päivää ennen pääsiäistä. Vastaavasti kahdesta sitä edeltävästä sunnuntaista on aikaisemmin käytetty epätarkkoja nimiä septuagesima (70.) ja sexagesima (60.)[5].

Karnevaalit-nimityksen on arveltu tulevan sanoista carne vale ”jäähyväiset lihalle”[8]. Toinen maailmanlaajuisesti tunnettu juhlan nimitys on laskiaistiistain ranskalaisperäinen nimitys Mardi Gras[9]. Venäjällä juhlan nimi on maslenitsa[10].

Suomalaisia laskiaisperinteitä

Monet Suomen laskiaismenoista ovat luultavasti peräisin vanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi.[11][12] Laskiaisperinteistä elävät mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Enää laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.[13] Laskiaisen perinneruokiin kuuluvat hernekeiton lisäksi laskiaispullat.[14][15]

Reformaation myötä paaston noudattaminen jäi suomalaisilta pois, mutta monet uskomukset ja kiellot pysyivät kansan mielissä. Laskiainen säilyi talonpoikaisena työnjuhlana ja ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan kuuluvana päivänä. Laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde, minkä vuoksi siihen on Suomessa liittynyt aikaisemmin runsaasti kansanuskomuksia ja taikoja. Työt piti lopettaa hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Saunaan täytyi mennä päivänvalolla ja siellä oli oltava ääneti.[3][13]

Cream_puff

Laskiaispulla

Laskiaisena syötiin aiemmin tukevasti liharuokaa, koska seuraavan kerran sai syödä lihaa vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Perinteisiä laskiaisruokia olivat rasvarieska ja liharokka. Rasvarieska oli ohrajauhoista tehtyä leipää, jota oli höystetty sianihralla. Liharokka oli keitetty herneistä ja rukiinjyvistä ja höystetty siansorkilla tai sian päällä.[16] Keittoa kutsuttiin myös sorkkarokaksi. Myös herkut kuuluivat laskiaiseen. Laskiaispullatalkoivat yleistyä 1800-luvulla.[17]

Ruokaan liittyi myös uskomuksia. Sen piti olla ennen kaikkea rasvaista. Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin lypsivät lehmät ja siat lihoivat. Eikä rasvaa saanut pyyhkiä sormista pois, vaan sen piti antaa kulua itsekseen pois. Tämä takasi hyvän viikatteen käsittelykyvyn. Sormennuolija sen sijaan sai sirpeistä haavoja. Kun ruokien annettiin olla pöydässä koko päivän, se takasi runsauden koko vuodeksi.[18]

Suomessa, jossa laskiaisen aikaan on talvikeli, liittyy laskiaiseen myös mäen laskeminen esimerkiksi pulkilla. Perinteisesti pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä (hirrenpää nurkkasalvoksessa) ja nauriita kuin lautasia”. Naapurin pellolle saatettiin toivoa tippuroita ja tappuroita.[17] Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin. Muiden uskomusten mukaan naisten tuli pitää hiuksiaan auki ja harjata niitä usein. Näin taattiin pellavista puhtaita, kuituisia, vaaleita ja kiiltäviä.[18]

Lähteet:

  1. Jump up to:a b Suomalainen tietosanakirja 5, käs–m. Espoo: Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4649-7.
  2. Jump up? Hänninen, Anneli: Laskiais- ja pääsiäisajan sanastoa 25.2.2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 7.3.2011.
  3. Jump up to:a b Vuotuisjuhlat: Laskiainen Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 13.2.2010.
  4. Jump up? Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  5. Jump up to:a b Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 147. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9Teoksen verkkoversio (PDF)(viitattu 23.4.2010).
  6. Jump up? Kolehmainen, Taru: Pääsiäisen ”laskiainen”? (Kieli-ikkuna-palsta)Helsingin sanomat. 22.3.2008. Viitattu 7.3.2011.
  7. Jump up? Renkonen, W. O.: Kulttuurin avainsanoja: Miten ne syntyvät ja kehittyvät, s. 28. Porvoo Helsinki: WSOY, 1954.
  8. Jump up? Laskiainen Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.3.2011.
  9. Jump up? Lumikinokset pöllyävät laskiaistiistain pulkkamäessä Uusi Suomi. 16.2.2010. Viitattu 7.3.2011.
  10. Jump up? Laskiainen Taivaankannen takojat. 13.2.2010. Viitattu 18.12.2011.
  11. Jump up? Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 8. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-13320-9.
  12. Jump up? Joutuin kelkat, sukset temmaiskaa! Jyväskylän yliopiston museo. Viitattu 13.2.2010.
  13. Jump up to:a b Nieminen, Kirsti: ”Laskiainen laulattaa, siansorkka naurattaa” 2.2.2010. Ajastaika 1/2002, Ajasto. Viitattu 13.2.2010.
  14. Jump up? Tuomela, Laura: Laskiainen on koko perheen talvijuhla 2.2.2010. Kotiliesi. Viitattu 13.2.2010.
  15. Laskiainen – kevättalven iloinen juhla (lähde: Karjalainen, Korhonen, Lehtonen, Uusi ajantieto, WSOY) 27.2.2003. Suomen suurlähetystö, Berliini. Viitattu 7.3.2011.
  16. Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975.ISBN 951-0-07190-0.
  17. a b Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
  18. a b Savolainen, Irma: Laskiainen ja tuhkakeskiviikko Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 7.3.2011.

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.