KOTIMAAN-BANNERI7 (7)

Syyttäjä vaati kolmen pikaluottoyrityksen, TEC Trust Equity Capital Oy:n, FOC Capital Oy:n ja DVB Investment Oy:n, ainoalle hallituksen jäsenelle ja yhtiöiden toimitusjohtajalle rangaistusta kiskonnasta, koska yhtiöt olivat 1.2.–31.12.2010 solmineet kuluttajien kanssa 50–300 euron määräisiä ja 7–28 päivän pituisia pikaluottosopimuksia, joissa luottokustannukset olivat olleet yli syyttäjän kohtuulliseksi katsoman määrän eli 25–26 prosenttia pääomamäärästä. Lisäksi syyttäjä vaati vastaajayhtiöiltä rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä 1,39 miljoonaa euroa. Kysymyksessä on tiettävästi ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa 1.2.2010 voimaan tullutta rikoslain 36 luvun 6 §:n kiskontasäännöstä arvioidaan pikaluottoyhtiöiden toiminnan näkökulmasta. 

Toimitusjohtaja vaati syytteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja vastaajayhtiöt kiistivät rikoshyödyn kukin omalta osaltaan perusteettomana. Vastaajat vaativat yhteensä 164 261,33 euron oikeudenkäyntikulujen korvaamista valtion varoista. 

Kiskontasäännös ja syytteen mukaisen teonkuvauksen “yhtiöiden solmiessa” edellyttävät, että sitovat sopimukset, joiden osalta rangaistusta vaaditaan, on yksilöity. Kiskontasäännös edellyttää myös, että sopimuksissa sovittu korko tai muu taloudellinen suoritus on epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen sekä että luottosopimusten ehtoja, luottoriskiä ja kuluja, jotka syntyvät huolellisesta luotonmyöntömenettelystä, luoton rahoittamisesta ja luottotoiminnasta, arvioidaan kokonaisuutena. 

Vastaajayhtiöiden DVB Investment Oy:n liiketappio on ollut 271 334,71 euroa ja TEC Trust Equity Capital Oy:n liiketappio 46 673,42 euroa tilikaudella 2010. Vastaajista ainoastaan FOC Capital Oy:n liiketulos 94 704,23 euroa oli tilikaudella 2010 voitollinen. Vaikka syyttäjä nimesi todisteeksi vastaajayhtiöiden ja kilpailevien pikaluottoyhtiöiden tilinpäätöksiä, käräjäoikeudelle ei esitetty analyysiä vastaajayhtiöiden kulurakenteesta eikä siitä, ovatko kulut olleet liiketaloudellisesti perusteltuja. 

Tarkastellessaan syytteessä esitettyjä luottokustannusten keskimääräisiä prosentuaalisia määriä suhteessa luottojen pääomamääriin, käräjäoikeus kiinnitti huomiota erityisesti 28 päivän lainoihin, joissa kustannukset suhteessa pääomaan vaihtelevat 70,8 prosentin ja 125 prosentin välillä, kun pienimmillään syytteen mukaan suhde on ollut 27 prosenttia. Syyttäjä otti kuitenkin syytteessä ja pääkäsittelyssä tarkastelun kohteeksi yksittäisten lainojen sijaan yhtiöiden koko luottokannan, toisin sanoen kaikki vastaajayhtiöiden 1.2.–31.12.2010 myöntämät lainat laina-ajasta ja lainamäärästä riippumatta. Käräjäoikeudelle ei esitetty selvitystä siitä, montako syytteessä ja todisteissa mainittua lainaa on myönnetty kullekin laina-ajalle (7, 14 ja 28 päivää). Ilman tietoa yksittäisten lainojen laina-ajoista ja ilman vastaajayhtiöiden kulurakenneanalyysiä, on mahdotonta arvioida rikoslain kiskontasäännöksen edellyttämää epäsuhtaa, eikä käräjäoikeus täten voinut arvioida kiskontasäännöksen tunnusmerkistötekijöitä rikoksen rangaistavuuden edellyttämän toimitusjohtajan tahallisuuden osalta. 

Syyttäjä vaati toimitusjohtajalle rangaistusta vain kiskontasäännöksen edustamista eli solmittuja sopimuksia koskevan tunnusmerkistön osalta. Syyttäjä ei siis vaatinut toimitusjohtajalle rangaistusta kiskontasäännöksen ottamista koskevan tunnusmerkistön mukaan. Syytteen teonkuvaukseen ei siis sisältynyt sitä, onko hän vastaajayhtiöiden edustajana tosiasiallisesti vastaanottanut korkoa tai muuta taloudellista etua, vaan syyte koski ainoastaan sitä, onko korosta tai muusta taloudellisesta edusta tehty sitova sopimus. Käräjäoikeudella ei ole oikeutta perustaa ratkaisuaan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. 

Käräjäoikeus hylkäsi toimitusjohtajan syytteen kiskontarikoksesta. Syytteen tultua hylätyksi myös vastaajayhtiöihin kohdistetut rikoshyötyä koskevat menettämisvaatimukset hylättiin. Käräjäoikeus hyväksyi toimitusjohtajan ja vastaajayhtiöiden oikeudenkäyntiavustajan tuntiveloituksen vaaditun määräisenä, mutta katsoi kohtuullisen tuntimäärän vaadittua pienemmäksi sekä toimitusjohtajan että vastaajayhtiöiden osalta. Toimitusjohtajan osalta käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi määräksi 79 929,41 euroa ja vastaajayhtiöiden osalta 1 488 euroa yhtiötä kohden eli yhteensä 84 393,41 euroa, mikä määrä valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajille. 

Tuomio ei ole lainvoimainen. 

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.