1604667_663438440387546_935804583_n

Poliisi kokee palvelun olevan tasolla, mikä ei täytä kansalaisten oikeutettuja odotuksia. SPJL ja Sisä-Suomen aluetoimikunta pyysivät toukokuussa 2014 jäseniä kertomaan työstään teemalla: miten poliisin resurssien rajallisuus näkyy käytännön työssä. Kertomusten toivotaan edistävän ymmärrystä liittyen poliisityön arkeen.

Olemme koonneet yksitoista kertomusta kentältä. Aitojen poliisien kokemuksia työnsä hoitamisesta tämän päivän Suomessa.

  1. Mummu hakee apua naapurista
  2. Rikoskirjaaja ei rikostutkija
  3. Poliisiautossa 550 kilometria päivässä
  4. Juttumäärät nousevat-selvitysprosentit laskevat
  5. Kenttäjohtaja kertoo kansalaisille totuuden
  6. Poliisin työ ei ole tosiTV
  7. Jonakin päivänä tuuri loppuu
  8. Juttumäärä tuntuvat hallitsemattomalta
  9. Löysässä hirressä
  10. Kun vain jaksaisi vielä hetken
  11. “Anteeks, mä vaan kysyn”

Mummu hakee apua naapurista

Aamulla klo 06.49 tullut häirikkötehtävä jäi yöpartiolta hoitamatta. He olivat jo palanneet vuoronlopetukseen asemalle 45 kilometrin päähän.

Tehtäväosoitteessa vanhan mummun kerrostaloasunnon ovikello oli soinut, jolloin hän oli avannut oven. Sisälle oli tunkeutunut humalainen, ainoastaan märät sukat jaloissaan oleva alaston mieshenkilö. Pienikokoinen mummu ei ollut saanut tätä miestä esteltyä. Mies oli mennyt asunnon vessaan, jossa ilmeisesti kohta sammunut vessanpytyn päälle. Mummu oli hakenut naapuristaan toisen mummun, joka soitti asian johdosta hätäkeskukseen.

Tämän jälkeen he jäivät odottamaan poliisin paikalle tuloa. Poliisin paikalle tulo kuitenkin kesti ja kesti. Niinpä mummut pyysivät paikalle lisää naapureitaan.

Samassa rappukäytävässä asuva mieshenkilö sai lopulta humalaisen, alastoman tunkeutujan poistumaan rappukäytävään.

Partiokaverini kanssa aloitimme työvuoron. Kyseinen tehtävä tuli meille koska se oli partioalueellamme. Hieman ennen kohteeseen tuloa saimme tiedon, että mies oli saatu poistettua asunnosta ja nyt juoksentelee pihamaalla.

Olimme kohteessa klo 07.46. Eli lähes tarkalleen tunnin päästä ilmoituksesta!

Suoritimme lähietsinnän kyseisen kerrostalon rappukäytävissä ja lähimaastossa. Ei tulosta. Kukaan paikalla olleista ei tuntenut tätä alastonta mieshenkilöä. Meidän (POLIISIN) tehtäväksi jäi ainoastaan ottaa ilmoitustiedot ja kirjata asiasta rikosilmoitus. Alaston mies oli rikkonut mummun vessasta WC-pytyn muovikannen sekä paperitelineen. Juttu ei selviä koskaan ja mummu maksaa vahingot itse.

**
Rikoskirjaaja ei rikostutkija

Koen, että nykyinen työnkuvani on rikoskirjaaja, ei rikostutkija. Rikosilmoitusten suuri määrä suhteessa työntekijöiden pieneen määrään on ajanut tilanteen siihen, ettei annettu työaika riitä enää muuhun kuin rikosilmoituksen kirjaamiseen.  Edelleen avoimena olevia rikosilmoituksia on alkuvuodelta 2013. Näistä useille ei ole ehtinyt tehdä mitään esitutkintatoimenpiteitä. Viime aikoina olen kertonut rehellisesti asiakkaille tutkinta-aikojen olevan tällä hetkellä yksinkertaisissakin asioissa noin 1,5 vuotta

Poliisiautossa 550 kilometria päivässä

Tässä näemme pahimmillaan mitä poliisitoiminta on, kun partiomiehet aloittavat eri virkapaikoista ja partioita on liian vähän. Minulle tuli kilometrejä poliisiautossa tänään 550 km. Olen hoitanut tehtävät parhaani mukaan. Kuitenkin on tunne, etten pysty antamaan poliisipalveluja kansalaisille riittävän nopeasti.

Olin hälytyspartiossa ja työvuoron piti olla 7-19. Pohjoisella alueella oli kaksi partiota, tavoitevahvuus on minimissään kolme partiota.

Sain jo 6.45 puhelinsoiton, että eräässä kahvilassa on ollut murto ja tekniikan päivystäjä on menossa yksin paikalle.

Lähdimme tehtävälle.  Pian tuli ilmoitus, että myös erääseen kioskiin on murtauduttu. Saatuamme ensimmäisen kohteen tutkimukset päätökseen, lähdimme kaikki kolme seuraavalle murtopaikalle (etäisyys noin 30 kilometriä).

Ollessamme matkalla, Hätäkeskus ilmoitteli, että on tulossa pian 37 tehtävä, lanssi on matkalla. Toinen partio oli tehnyt seksuaalirikokseen epäillyn kiinnioton ja he olivat tekemässä kotiin kotietsintää.

Tuli määräys, että tekniikan päivystäjä jatkaa yksin kioskiin murtopaikalle ja meidän partio lähti 37 tehtävälle.

Toinen pohjoisen alueen partio kuitenkin hoiti 37 tehtävän kotietsinnästä päästyään ja jatkoi autoon paikanetsintää. Kävimme hoitamassa ko. tehtävän ja yritin kirjailla ilmoituksia ajellessa kunnes kone lakkasi toimimasta.

Menimme asemalle kirjaamaan tehtävät ja partiomiehen vaihtoa varten. Partiokaverillani loppui työvuoro kello 15.26 ja uudella aloittavalla partiomiehellä alkoi vuoro kello 13.10. Tässä vaiheessa klo 13 tuli mökkimurto tehtävä, jonne etäisyys noin reilu sata kilometriä. Soitimme, että poliisin tulo kestää ja suosittelimme, ettei mahdollisia jälkiä sotkettaisi.

Tässä vaiheessa tuli kuitenkin 35 tehtävä, johon lähdimme ensin. Matkaan lähdettiin kahdella autolla, koska tarkoituksemme oli jatkaa tästä mökkimurtotehtävälle, josta minä jäisin samalla poliisiasemalle ja partiokaveri palaisi autollaan pääpoliisiasemalle.

Kello 14.59 tuli myös tehtävä, jonka mukaan etsintäkuulutettu koulukotikarkuri olisi tietyssä osoitteessa. Tälle tehtävälle ei tehty mitään, vaan se jätettiin ruuhkan vuoksi suosiolla odottamaan yövuoroa.

Suoritimme 35 tehtävän ja lopulta etsintöjen jälkeen suoritettiin 822. Lähdimme mökkimurtopaikalle, mutta pian tuli uusi ilmoitus. Palasimme 35 tehtävään ja löysimme tällä kertaa häirikön. Tästä sitten kuljetettiin kiinniotettu putkaan, jonne oli etäisyyttä 60 km.

 35 keikan aikana tuli rakennuspalo tehtävä, jonne etäisyys oli 106 km. Tehtävä jäi odotukselle.

Palotehtävä hoidettiin puhelimitse putkalla. Mökkimurtoon liittyen soitin asemalle, jonka määräyksellä tehtävä jätettiin yöpartion hoidettavaksi. Asemalla meinattiin, että muutetaan tehtävä C-luokkaan, mutta keskusteltuamm siitä, muuttuuko tehtävän kiireellisyys jos partiota ei ole lähettää, niin hän päätti kiireellisyyden pysyvän B:ssä. Soitin mökkimurron asianomistajalle ja kerroin, että poliisin tulee paikalle aikaisintaan vasta kahdeksan jälkeen illalla. Asianomistaja kysyi nöyrästi, saako käydä välillä syömässä, kun oli odotellut poliisin tuloa jo viisi tuntia pihalla. Sovittiin, että yöpartio soittaa, kun on tulossa tehtäväpaikalle.

Putkalla sisään kirjauksen jälkeen kello oli niin paljon, että partiokaverini piti lähteä pääpoliisiasemalle , jonne on etäisyys 66 km ja minun asemalle, jonne etäisyys on 74 km.

 Pääsin asemalle klo 19 aikaan, mutta vielä oli kirjattava sakko varomattomasta käsittelystä palon aiheuttajalle sekä viimeisteltävä aamun kioskimurron ilmoitus.

Yöpartiolle tuli asiakas sovitusti heti ilta seitsemän jälkeen ja he olivat juuri lähdössä odotuksella olevalle mökkimurtopaikalle kun heille tuli 241A tehtävä, joten mökkimurto jäi edelleen odotukselle.

Tätä kirjoittaessa kello on 21.15. En tiedä, onko partio menossa mökkimurtopaikalle, josta ilmoitus on tullut kahdeksan tuntia sitten.

**

Juttumäärät nousevat-selvitysprosentit laskevat

Perustutkinnassa olen joutunut jakamaan viimeisen puolen vuoden aikana n 350 juttua (13 tutkijan jutut) uudelleen ryhmän tutkijoille, koska määräaikaisuuksia ei ole jatkettu ja virkoja ei ole täytetty. Eli pätkätyöläisiä “nuorisotakuulla” työkkäristä on ollut muutama, mutta nyt ei sitten niitäkään. Kesä mennään todella vähillä miehityksillä.

En muista 15 vuoden takaa vastaavaa olleen. Kesä tulee olemaan todella rankka,  juttumäärät nousevat-selvitysprosentit laskevat. Kansalaisille kerrotaan puhelimessa suoraan, että joillekin keikkapaikoille ei ole mahdollista mennä. Kropat hoidetaan ja aivan pakolliset työtehtävät. Jonkinlaisia merkkejä on jo siitäkin että sairaslomat lisääntyy juttuvastuuvuorolla, joka on meillä kerran viikossa. Arkisin kesäaikaan juttuja tulee keskimäärin 50-70/vrk. Viikonloppuina pe-su 120-140. Juttuja vastaanottaa/kirjaa/tutkii 5 -6 tutkijaa!!

***

Kenttäjohtaja kertoo kansalaisille totuuden

Viime viikonlopun lauantain ja sunnuntain päivävuoroista puuttui 5 poliisimiestä eli 2,5 partiota. Tavoitevahvuus (ent. minimivahvuus) on  9 partiota. Selvää on, että tuollaisilla resursseilla osa hälytystehtävistä on jätettävä hoitamatta.  Hätäkeskuksen tietojärjestelmien mukaan tehtävät kyllä hoidetaan. Todellisuus suoritteiden takana on kuitenkin toinen: Kun tehtävälle ei ole laittaa partiota kenttäjohtaja siirtää tehtävän seurantaan. Hetken päästä tehtävän voikin sitten poistaa kokonaan. Toinen vaihtoehto on päättää tehtävä merkinnällä “uuden ilmoituksen varaan”, jolloin ilmoittajan varaan jää poliisin uudelleen hälyttäminen.

Läheskään aina ilmoittaja ei tule tietämään, että vastuu hänen soittamastaan asiasta on palautunut takaisin hänelle itselleen. Tämä riippuu täysin siitä, ehtiikö kenttäjohtaja soittamaan ilmoittajalle tai vastaako hän puhelimeen. Em. puheluita soitellessa kenttäjohtaja samalla hoitaa tiedottamista poliisin puolesta. Poliisin virallinen tiedottaminen kun toteutetaan neuvostoliittolaisin opein = kerrotaan kansalaisille miten poliisi kyllä hoitaa tehtävänsä vähintäänkin yhtä hyvin kuin aikaisemminkin ja miten hallintorakenneuudistukset ovat tuoneet lisää resursseja kenttätyöhön. Kenttäjohtaja joutuu kertomaan kansalaisille sen totuuden, jota päälliköt eivät halua tai uskalla sanoa.

Poliisin työ ei ole tosiTV

Poliisin työ ei täällä kentällä ole sitä, mitä tv:stä ihmiset katsovat.

Kentällä partioiden vähyys näkyy mm. siinä, että liikenneonnettomuuspaikoilla ovat osapuolet saattaneet joutua odottamaan usean tunnin ajan ( esim. p-alue kolarit, pienet peltikolarit, joissa ei loukkaantuneita / liikenne-estettä ). Tapahtumapaikalle tarvittu poliisi kun syyllisyys epäselvä tai ei tiedossa kuinka toimia tai toinen osapuoli ehkä päihtynyt.  Osapuolet ihmeissään missä poliisi on kupannut.

Asunto-, mökki- tai yleensäkin murtopaikoilla ilmoittaja tai asianomistaja joutunut odottamaan poliisia paikalle kun ei ole vapaita partioita. Partio saanut kuulla, että miksi kesti niin kauan tulla paikalle.

Vainajatehtävät ovat joutuneet odottamaan. Omaiset ihmeissään, kun ovat joutuneet odottamaan vainajan kanssa + ambulanssin kanssa poliisia paikalle. Lisäksi nämä tehtävät ovat muutoinkin erittäin aikaa vievää kun täytyy odottaa vainajankuljetus paikalle ennen paikalta poistumista. Meillä päin asian hoitaa kentänpartiot. Lisäksi riippuu tilanteesta tarvitseeko omainen jotakin apua tms.

Kansalaiset syrjäseudulta käärmeissään poliisinpalveluiden hitaudesta eli kun “maaseudulle” poliisin tulo kestää kauan, eikä apua aina edes tule tai ei tule kohtuu ajassa. Ovat sanoneet, ettei viitsi aina edes hätäkeskukseen soittaa kun ei sitä poliisia saa ajoissa paikalle kuitenkaan. Lupapalveluiden siirtyminen isoimpiin kaupunkeihin / paikkoihin ärsyttää, syynä pitkät matkat asioida ja se, että netin kautta pitäisi aika varata, sitä kun ei kaikilla ole tai eivät osaa käyttää. Puhelinjonotuskin ärsyttää. “Maaseudun” asukkaat eivät ole tasapuolisessa asemassa vaikka niin väitetään….

Näpistelijät ovat joutuneet odottamaan vartijan kanssa useita tunteja poliisipartiota.

Juoppo maannut maassa ja kansalainen vieressä odottanut usean tunnin poliisia paikalle, ihmetellyt, että kylläpä kesti.

Lisäksi kansalaiset äkäilevät, ettei poliisia kiinnosta esim. mopojen ratsaus yms. kun poliisi joutuu priorisoimaan tehtäviä vähäisten partioiden takia. Keikkoja kun saattaa olla muitakin odotuksella ja niitä hoidetaan yksi kerrallaan ja tärkeysjärjestyksessä. Välillä on jäänyt keikkoja hoitamatta tai aika on ne hoitanut kun aikaa mennyt niin monta tuntia. Joskus kansalaiset ihmetelleet kun paikalle tullut partio, joka on joutunut lähtemään kesken pois kiireellisemmän keikan takia. Toinen partio tullut myöhemmin jatkamaan asian hoitamista jne.

Kaiken tämän kiireen keskellä toivoisimme kentältä, että päättäjät huomioisivat työntekijöiden jaksamisen. Työt on kuitenkin hoidettava, ollaan sitten kentällä, tutkinnassa tai muualla. Fakta vain on, että hommia on paljon erilaisia, työntekijöitä ei tarpeeksi ja säästöt uhkaavat määriä entisestään. Henkilöstön jaksaminen alkaa heiketä, mikä huolestuttaa. Eri paikkakuntien tilanteita ei “päättäjät” tiedä, totuuden tietävät ne ketkä ovat paikkakunnilla töissä ja joita säästöt koskevat.

Henkilöstö kaipaa lisäresursseja oikeiden poliisinvirkojen merkeissä, jotta ainakin saataisiin normitoiminnat toimimaan sujuvasti. Kun yksi henkilö sairastuu, on pakka sekaisin ja se taas kostautuu tehtävien hoitamisessa kun ei ole partioita. Jatkuva kierre….. Sama homma tutkinnassakin, jonne juttuja menee kiivaaseen tahtiin ja tutkijoita uhkaa uupuminen…..

 Jonakin päivänä tuuri loppuu

Alkava kesä tulee olemaan vaikea. Lisääntyvät keikkamäärät ja lomien myötä entisestään pienentyvä henkilöstö eivät ole toimiva yhtälö. Muutama selvitys hoitamattomasta tehtävästä on jo saatu antaa tämän vuoden aikana. Onneksi mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Jonakin päivänä tuuri loppuu..

Juttumäärä tuntuvat hallitsemattomalta

Ruuhkapäivinä asiakkaat joutuvat jonottamaan jopa toista tuntia tullessaan tekemään rikosilmoitusta. Rikosilmoituksia tulee lisää enemmän kuin rikostutkijat ehtivät niitä tutkimaan. Murtopaikoilla, kotietsinnöillä ym. ei ehditä käymään niin paljon kuin pitäisi. Rikosasioita on perustutkinnan tutkijoilla 50-100kpl /tutkija ja tutkinta-aika kestää useassa asiassa yli vuoden.

Työpaineen vuoksi mahdollisimman monen asian tutkinta keskeytetään (esim. jos ei ole tekijää tiedossa) tai pyydetään syyttäjää rajoittamaan esitutkinta. Työuupumus on lisääntynyt, juttumäärä tuntuu hallitsemattomalta ja on masentavaa kun ei ehdi hoitamaan töitään /ihmisten asioita. Kanteluita tulee, vaikkei niitä niin moni teekään.

***

Löysässä hirressä

Istun työpäivät hikisessä toimistossa lupapuolella, avokonttorissa jossa jokainen lause saa korvat hörölleen ja toisen huulet hymyyn ja toisen mutrulleen. Miten tässä osaisi olla kaikille mieliksi, kun omaa työtäkin tulisi tehdä. Työkaveri tuosta vierestä jää eläkkeelle. Tilalle ei saa palkata uutta. Määräaikainen henkilö, joka oli jo useamman vuoden ollut ryhmässä määräaikaisena, ei enää jaksanut. Hän irtisanoi itsensä ja lähti. Sanoi ettei kestä tätä epätietoisuutta, kuukaudesta toiseen.. uutta ei saada tilalle. Ne vähätkin määräaikaiset ketkä nyt siviilinä meillä ovat, eivät saa jatkoa. On se hyvä tietää että löysässä hirressä pitäminenkin loppuu aikanaan, jos ei hyvin niin sitten hirttämiseen.

Kun vain jaksaisi vielä hetken

Tuosta työkaveri sai toisesta toimintayksiköstä paremman paikan, hänellä kun tuota entisyyttä osaamisessa on, se uusi osasto on saanut POHA:lta korvamerkittyä rahaa. Meitä varmaan korvamerkitään kuin lehmiä ja lasketaan vuosia milloin poistuma on 100 % eläkkeelle. Tässä sitä nyt ollaan, ison ryhmän viimeisiä mohikaaneja. Uusia ei tule, näin ainakin sanotaan. Tehdään sitten työt kun jaksetaan ja ehditään. Kuulemma viime vuonna 20 % enemmän tulosta tehtiin kuin edellisenä. Hetkittäin kaipaan niitä pitkälle sairaslomalle lähteneitä työkavereita jotka ei sitten palanneetkaan, syöpä.. lapsen sairaus.. ei käy kateeksi. Kun vain itse jaksaisi vielä hetken… hyvällä tuurilla seuraavat 30 vuotta.

“Anteeks, mä vaan kysyn”

Viime viikolla meidän normaalista vahvuudesta 2 + 7 oli paikalla vain 6. Meidän lupayksikössä on kahdeksan luukkua, joista kuusi ottaa vastaan pelkästään ajanvaranneita asiakkaita, yksi on poissa käytöstä, ja yksi luukku ottaa pelkästään vuoronumeron ottaneita asiakkaita.

Koko porukasta oli siis kaksi lomalla, yksi sairaana, eikä lisäapua tullut mistään. Vuoronumerolla (eli he jotka tahtovat varata itselleen asiointiajan, jättävät hakemuksen tai noutavat valmiin asiakirjan) jonottavien keskimääräinen jonotusaika oli n. 120min ja vuoronumeron ottaneita oli parhaimmillaan meidän pienessä aulassa yli 60 henkilöä. Istuessani siinä luukulla ja palvelleni parhaani mukaan näitä jonottajia, joka toiselle “Anteeks, mä vaan kysyn” -ihmiselle sain selitellä että henkilöstövajeen vuoksi minä hoidan tässä kahta linjaa yksin (hakemusten jättö & valmiiden nouto), ja ajanvarausasiakkaita hoitavat toimistosihteerit joutuvat hoitamaan kahta ajanvarauslistaa (46 + 46 asiakasta / päivä) samaan aikaan, joten jonot seisovat. Minua ei ollut kukaan tuuraamassa taukojeni ajan, joten kahvi- ja lounastaukojen ajaksi nousin luukulta, vedin verhon kiinni ja lähdin. Asiakkaat jäivät aulaan istumaan ja muut työntekijät painelivat vuoronumeroita jos kiireiltänsä kerkesivät…

By VictoriaMedia

Victoria Media eli Kerttu Vali on Uutisharrastaja, Uutiskissa, Vaikuttaja, Luontoaktivisti, Lukutoukka, Nörtti, Tiedonkerääjä sekä Tutkija.