Nuorten käytössä ollut auto syttyi ilmiliekkeihin. Poliisi nosti kaksi tajutonta lasta maasta palavan auton viereltä. [POHJANMAAN POLIISILAITOS]
Poliisi julkaisi sosiaalisessa mediassa partiopoliisin kokemuksen harvinaisen rajusta liikenneturmasta, jossa osallisina oli neljä vielä alle 15-vuotiasta nuorta.
Vaasassa sattui torstain vastaisena yönä raju ulosajo, jossa poikkeuksellista oli se, että autossa matkasi neljä alle 15-vuotiasta lasta.
Entä jos – tehtävä, joka saa ihmisen pysähtymään
Viime yönä olin ihan tavallisessa yövuorossa kentällä yhdessä partiokaverini kanssa. Tavallinen keskiviikkoilta alkoi pikkuhiljaa kääntymään torstaiyöksi. Ajoimme poliisiautolla Rantatietä pitkin Vaasaa kohti. Ajoimme rauhallisesti piemeässä yössä, koska meillä ei ollut kiirettä mihinkään.
Edessämme ajoi henkilöauto, joka herätti kiinnostuksemme. Kentällä työskentelemieni vuosien aikana on kehittynyt jonkinlainen kuudes aisti, joka hälyttää, kun liikenteessä kohtaamillani autoilijoilla ei näytä olevan kaikki kunnossa. Auto, joka nyt ajoi edessämme, kuului juuri siihen kategoriaan. Jokin kuljettajan tavassa ohjata autoa herätti huomiomme ja laitoimme poliisiauton pysäytysvalot päälle. Auto kääntyi moottoritien liittymärampille kohti Vaasaa ja pysähtyi tien laitaan. Pysäytimme poliisiauton hieman taaemmaksi ja minä kävelin edessä olevan auton kuljettajan puolelle keskustellakseni kuljettajan kanssa. Koputin auton sivuikkunaan, näin kuljettajan, joka katsoo suoraan eteenpäin vältellen katsekontaktia. Hänen molemmat kätensä puristavat rattia ja sekuntia myöhemmin lähtee auto liikkeelle täyttä vauhtia.
Ehdin kuitenkin nähdä vilauksen auton kuljettajasta ja että etupenkillä hänen vieressään istuu toinen henkilö. Juoksen takaisin poliisiautolle ja 13 sekuntia myöhemmin lähdemme ajamaan auton perään moottoritietä pitkin. 13 sekunnissa ehtii edellä ajava auto saamaan hieman etumatkaa ja me näemme ainoastaan auton takavalojen häviävän, kun se noin kaksi kilometriä kauempana kääntyy Tarhaajantielle johtavalle rampille. Me käännymme perässä, mutta olemme siinä vaiheessa kadottaneet näköyhteyden autoon emmekä tiedä, minne se on ajanut.
Rampin loppupuolella satumme huomaamaan tulipalon hyvän matkaa tiestä metsän reunassa. Ensimmäinen ajatukseni on, että kuka on sytyttänyt nuotion sinne keskellä yötä. Sekuntia myöhemmin tajuan, mitä näen. Siellä on palava auto, entä jos se on auto, jonka perässä ajoimme. Me pysähdymme ja minä ryntään auton luo. Auton ulkopuolella makaa neljä nuorta, joista kaksi näyttää olevan tajuttomia ja kaksi ovat tajuissaan. Tajuissaan olevat nuoret valittavat kipuja ja puhuvat epäjohdonmukaisesti. Otan kiinni yhdestä nuoresta, nostan hänet ylös ja huudan suoraa huutoa: kuinka monta teitä oli autossa? Onko joku vielä sisällä autossa? Nuori vastaa nopeasti, että heitä oli neljä. Kaikki ovat ulkona, ole kiltti ja auta niitä toisia! Osoitan kädellä tajuissaan oleville nuorille, mihin suuntaan heidän pitää juosta, käsken heitä poistumaan palopaikalta kaikin keinoin. Auto tulee roihahtamaan tuleen. Jalkojeni juuressa näen kaksi liikkumatonta ruumista, jotka makaavat vain muutaman kymmenen senttimetrin päässä palavasta autosta. Otan kiinni molempien housujen vyötäröstä, nostan heidät ylös ja lähden juoksemaan kohti muita, jotka istuvat kauempana ojan reunalla. 30 sekuntia myöhemmin auto on yhtä tulimerta, renkaat räjähtävät ja palasia lentelee ympäriinsä.
Entä jos emme olisi nähneet, minne auto ajoi. Entä jos auto olisi syttynyt palamaan vasta, kun olimme ohittaneet sen. Entä jos joku olisi jäänyt autoon, tai sen alle, entä jos…
Kutsumme pelastuslaitoksen paikalle, auto sammutetaan ja auton matkustajat saavat hoitoa ja kuljetetaan sairaalaan. Partiokaverini tarkastaa alueen vielä useaan otteeseen lentämällä sen yli dronella, varmistaaksemme ettei onnettomuudessa olisi ollut vielä joku jota emme ole löytäneet. Muita henkilöitä ei löydy ja voimme jatkaa paikan paikkatutkinnalla. Meidän on vaikea ymmärtää miten auto on päätynyt sinne missä se on, mutta hetken kuluttua voimme todeta auton tehneen 48 metrin ilmalennon ajaessaan rampille. Yön aikana selviää, että ainoastaan yksi autossa olleista henkilöistä on käyttänyt turvavyötä. Siinä vaiheessa, kun auto on ilmalennon jälkeen iskeytynyt maahan ovat muut lentäneet autosta ulos. On ihme, että kaikki autossa olleet ovat elossa.
Kun tilanne on rauhoittunut ja adrenaliini laskenut, huomaan olevani peloissani. Pelästyin suunnattomasti. Pelästyin joutuvani joskus sellaiseen tilanteeseen, jossa vain joudun katsomaan sivusta, enkä pystykään auttamaan ihmisiä hädässä.
Viime aikoina alueellamme on esiintynyt melko paljon hurjastelua.Toivoisin, että te vanhemmat, niin alaikäisten kuin täysi-ikäistenkin, kertoisitte tämän tarinani lapsillenne. Älkää syyttäkö ketään, mutta miettikää hetken erilaisten tekojen seurauksia, niin itsellenne kuin muille. Mikä tilanne on siellä missä asutte, esiintykö siellä vaarallista käytöstä liikenteessä, ajetaanko laittomilla kulkuneuvoilla, ajetaanko ilman ajokorttia ja miksi niin tehdään?
– Vanhempi konstaapeli Emil Vaasassa