25-vuotisjuhliaan viettävässä Mummolaakso-yhdistyksessä tiivistyy kotimaisen lesbokulttuurin muutos. Yhdistys perustettiin 1994 edistämään vanhempien lesbojen ja bi-naisten hyvinvointia.
Kun lesbisten naisten yhteisöllinen aktiivisuus 2010-luvulla alkoi hajaantua ja siirtyä verkkoon, Mummolaakson merkitys eri ikäpolvia yhdistävänä sosiaalisena kohtauspaikkana on vastaavasti vahvistunut. Lesbojen ensimmäiset suuret ikäluokat ovat nyt tulossa mummoikään ja monet haluavat pysyä kiinni sateenkaarielämässä.
Mummolaakson alkuvuosien jäsenet ovat kokeneet sateenkaariyhteisön nopean kehityksen 1970-1980-lukujen puolisalaisesta alakulttuurista ja lesbofeministisistä utopioista koko kansan pridekulkueisiin ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin.
Sukupolvien kokemukset ovat erilaisia: ne ulottuvat näkymättömyyden ja syrjinnän leimaamasta ajasta lesboylpeyteen ja edelleen seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden arkistumiseen. Usein kuitenkin julkinen kuva seksuaalivähemmistöistä on nuoren ihmisen kuva. Mummolaakson piirissä toivotaan avoimempaa keskustelua ikäkysymyksistä ja sukupolvieroista.
”Kasvava joukko aktiivisia senioreja on lesbokulttuurille voimavara, ei museotavaraa. Ja meille lesbomummoille seksuaalinen suuntautuminen saa edelleen olla tärkeä osa elämää”, sanoo Mummolaakson varapuheenjohtaja Virva Hepolampi.
Mummolaakso 25-vuotta -juhlatanssit 31.8. klo 20-01 Ravintola Ostrobotnia, Museokatu 10, Helsinki
Lisätietoja: http://mummolaakso.fi/toiminta/tapahtumia/