Hautaustoimilaki on syrjivä eli rikkoo ihmisten yhdenvertaisuutta uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Yleisen hautaustoimen ulkoistaminen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnille aiheuttaa uskonnottomien ja toisuskoisten syrjintää. Kuolemantapaus aiheuttaa vainajan läheisille traumaattisen ja herkän tilanteen, joka on terveydellinen riski ilman syrjintääkin.
Vapaa-ajattelijain liitto esittää hautaustoimen siirtämistä sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Valtiollisesti se siirrettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön kirkollisasioista sosiaali- ja terveysministeriöön. Alueellisesti hautaustoimen järjestämisvastuu siirrettäisiin uusien hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Järjestämisvastuu sinänsä ei tarkoittaisi nykyisten hautausmaiden omistuksen siirtymistä hyvinvointialueille.
Vapaa-ajattelijat esittävät hautaustoimessa huomion siirtämistä hautausmaista hautajaisiin, hautajaisten syrjimättömiin järjestämismahdollisuuksiin myös uskonnottomien tai toisuskoisten vainajien omaisille. Yhdenvertaiset mahdollisuudet jäähyväistilaisuuksien järjestämiseen ennen tuhkausta tai arkkuhautausta parantaisivat suomalaisten henkistä hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Se myös tukisi vainajan vakaumuksen kunnioittamista.
HAUTAUSTOIMILAKI MUUTETTAVA VASTAAMAAN NYKY-YHTEISKUNNAN TARPEITA
Suomessa kuolee vuosittain yli 55 000 ihmistä. Surun kohtaavat sadat tuhannet. Hautajaisiin, niiden jäähyväis- ja muistotilaisuuksiin osallistuu vuosittain yli miljoona ihmistä.
Hautajaisten järjestäminen traumaattisessa tilanteessa on raskasta. Onhan jo kuolemantapaus sinänsä terveydellinen riski lähimpien psyykkiselle ja jopa fyysiselle hyvinvoinnille. Tilanteesta selviämiseen tarvitaan tukea, ei syrjintää.
Julkisen vallan tehtäviin kuuluu ihmisten sosiaalisen, fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin turvaaminen ja edistäminen yhdenvertaisesti. Se koskee myös kuolemantapausten aiheuttamia terveydellisiä ja sosiaalisia riskejä vainajan omaisille ja muille läheisille.
Nykyinen hautaustoimilaki on syrjivä. Hautaustoimi on julkisen vallan tehtävä, mutta se kuuluu nyt opetus- ja kulttuuriministeriön kirkollisasioihin. Yleinen hautaustoimi on annettu evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon hoidettavaksi.
Seurakuntien hautausmaiden ja krematorioiden yhteydessä on kappeleita, mutta ei vastaavia tunnustuksettomia seremoniatiloja. Osa seurakunnista sallii kappelin käytön myös kirkkoon kuulumattomille jäähyväistilaisuutta varten, osa ei.
Kappelin käytön kieltävät seurakunnat saavat saman korvauksen valtiolta hautauksien hoitamiseen kuin käytön sallivat seurakunnat. Muut hautausmaita ylläpitävät yhteisöt eivät saa julkista tukea, jonka turvin voisi ylläpitää omia tiloja hautajaisseremonioita varten. Seurakunnan on pyynnöstä osoitettava tunnustukseton hauta-alue, joka on selkeästi erotettu muusta hautausmaasta.
Hautaustoimea tulee kehittää yhdenvertaisuuden perustalta suuntaamalla huomio myös siihen, mitä tapahtuu ennen kuin vainaja on hautausmaan mullissa taikka siroteltuna luonnon kiertokulkuun maahan tai veteen. Hautaustoimea on Suomessa ajateltu liian hautausmaakeskeisesti.
Vapaa-ajattelijain liitto esittää uuden hallituksen ohjelmaan seuraavaa:
1) Hautaustoimi siirretään hallinnollisesti sosiaali- ja terveystoimen piiriin.
Nykyinen tilanne, jossa hautaustoimi kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön kirkollisasioihin, ei ole oikein. Perusteluksi ei enää riitä, että ns. yleinen hautaustoimi on säädetty evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaiden tehtäväksi. Tämän julkisen tehtävän ulkoistaminen kokonaan kirkolle ei ole yhdenvertaista moniarvoisessa yhteiskunnassa.
Yleisen hautaustoimen jättäminen kirkon tehtäväksi on luonut uskonnottomia ja toisuskoisia syrjivän tilanteen. Se korostuu erityisesti hautajaisten järjestämiseen liittyen. Yleisten hautausmaiden yhteydessä ja krematorioiden yhteydessä ei ole hautajaisten järjestämiseen soveltuvia uskonnollisesti tunnustuksettomia tiloja. Tästä poikkeuksena on tunnustukseton Hietaniemen krematorion kappeli Helsingissä.
Monen hautausmaan tai krematorion kappelia ei myönnetä ei-kirkollisiin hautajaisiin. Kuitenkin myös nämä seurakunnat saavat täyden korvauksen hautaustoimen hoitamiseen eduskunnan myöntämästä määrärahasta. Kirkkohallitus on suositellut seurakunnan kappelien käyttämistä vain kirkollisiin siunaustilaisuuksiin.
Syrjivään tilanteen muuttamisen avain on, että hautaustoimea aletaan tarkastella hallinnollisesti sosiaali- ja terveydenhuollon osana. Hautaustoimi tulee siirtää sosiaali- ja terveystoimen piiriin ja uusien hyvinvointialueiden hallinnolliseksi tehtäväksi.
2) Hautaustoimi lisätään uusien hyvinvointialueiden tehtäviin.
Hautaustoimen järjestämisvastuu tulee lisätä uusien hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin. Hyvinvointialueiden tulee huolehtia riittävästä määrästä tunnustuksettomia ja eri uskontokuntien tarpeiden mukaan muunneltavia seremoniatiloja.
Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että seurakuntien hautausmaat siirrettäisiin hyvinvointialueiden tai kuntien hallintoon. Seurakunnat ja muut hautaustoimea harjoittavat yhteisöt voisivat jatkaa nykyistä toimintaansa, mutta ne asetettaisiin yhdenvertaiseen asemaan niin rahoituksessa kuin kaikessa hallinnossa toiminnan laajuus ja luonne huomioiden. Hyvinvointialueiden tulee huolehtia riittävästä määrästä tunnustuksettomia ja eri uskontokuntien tarpeiden mukaan muunneltavia seremoniatiloja.
Hyvinvointialueiden tehtäviin kuuluessaan hautaustoimea kehitettäessä huomio suunnataan siihen, millainen tilanne on kuolemantapauksen jälkeen vainajan omaisilla hautajaisten järjestelyissä. Miten hautajaisia järjestävät lähiomaiset voivat surunsa keskellä välttyä syrjinnältä, joka liittyy vainajan vakaumuksen kunnioittamisen lakisääteiseen velvollisuuteen. Miten traumaattisessa rasitustilanteessa olevat lähiomaiset saavat tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuollon psykososiaalista tukea vaikeasta tilanteesta selviämiseen ja sairastumisriskien vähentämiseen.
Hautaustoimen järjestämisvastuuta hoitaessaan hyvinvointialueiden tulee huolehtia siitä, että hautajaisten jäähyväistilaisuuksiin, joissa vainaja on arkussa ennen hautausta tai tuhkausta, on tarjolla tunnustuksettomia, monikäyttöisiä seremoniatiloja, jotka soveltuvat niin uskonnottomien kuin eri uskontojenkin hautajaistilaisuuksiin.
Sen sijaan muistotilaisuuksille hautajaisten jäähyväistilaisuuden jälkeen tai mahdollisesti vasta uurnan laskun tai sirottelun jälkeen on olemassa soveltuvia tiloja, joissa voi olla myös tarjoilua. Uusien tilojen suunnittelussa ei mahdollisuutta muistotilaisuuteen tarvitse kuitenkaan sulkea pois, vaikka ensi sijaisena tarpeena onkin jäähyväistilaisuus, jossa vainaja on arkussa.
Vainajan läheisille on turvattava riittävä psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa apua kuolemantapaukseen liittyvien välttämättömien viranomaisasioiden hoitamiseen.
Vaikka hautaustoimen uudistamisen keskiössä on vainajan omaisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen, lähtökohtana tulee edelleen olla vainajan vakaumuksen kunnioittaminen. Tällä on merkitystä myös terveydenhuollossa kuolemaa lähestyvien potilaiden psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Heille voi olla lohdullista tietää, että heidän hautaustahtoaan kunnioitetaan.
Jos vainajalla ei ole omaisia eikä läheisiä, on sosiaalitoimen huolehdittava, että vainaja tulee haudatuksi katsomuksensa mukaisella tavalla. Uskontokuntiin kuulumaton vainaja tulee haudata ilman kirkollisia toimituksia tunnustuksettomalle tai uskonnottomalle hautausmaalle.
Hautauksesta säädetään hautaustoimilaissa (457/2003) ja terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) 41§:ssä. Lain mukaan vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.
Vainajan ruumiin käsittelyyn liittyvät seikat ovat myös merkityksellisiä ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen kannalta, sillä vainajan ruumiin asianmukainen ja kunnioittava kohtelu ovat osa ihmisarvon kunnioittamisen toteutumista. Käsitys ihmisarvon loukkaamattomuudesta ulottaa vaikutuksensa laajemmalle kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun. Vainajan varsinaisen perusoikeussubjektiuden päättymisestä huolimatta hänellä voidaan katsoa olevan perusoikeussubjektiuteen osittain rinnastettava asema, joka aiheutuu vainajan omaisten perusoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen vaatimuksen heijastumista. Suojelukohteena tulee olla vainajalle läheisten ihmisten tunteet ja käsitys siitä, miten vainajan hautaamiseen tulee suhtautua.