Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski
Kirkkoon kuulumattoman lapsen ei ole pakko osallistua uskonnonopetukseen koulussa! Näin se on myös, kun elämänkatsomustiedon opetusryhmää ei ole. Uskonnosta pois jääminen voi olla keino saada aikaan ET-opetuksen aloittaminen!
Tämä on tärkeä tieto juuri nyt, kun elokuussa 2021 koulun aloittava pitää ilmoittaa kouluun jo tammikuussa. Koskee se myös jo peruskoulussa olevia, vastentahtoisesti uskontoon sijoitettuja oppilaita.
Jos ET-ryhmää ei ole, huoltajat voivat vaan ilmoittaa, että lapsi ei osallistu uskontoonkaan. Elämänkatsomustietohan on uskontokuntaan kuulumattomille oppilaille tarkoitettu oppiaine. Lain mukaan vain, jos huoltajat pyytävät pääsyä uskonnon opetukseen, lapsi siihen sijoitetaan.
Valitettavasti on vielä kuntia ja kouluja, joissa ET-opetusta ei ole järjestetty uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille ja joissa rehtori tarjoaa sijalle uskonnon opetusta. Jos vanhemmat siihen suostuvat, käytännössä heidän tahtonsa saada lapselleen ET-opetusta saatetaan ”pyyhkiä pois”, rehtori huokaisee helpotuksesta ja olettaa uskonnon kelpaavan 9 vuotta.
Kun huoltajat kieltäytyvät laittamasta lasta uskonnonopetukseen, se on hyvin selkeä viesti siitä, että ET-opetusta halutaan. Mieluiten heti tai ainakin heti kun lisää ET-oppilaita ilmaantuu. Ja ET-oppilaitahan voi ilmaantua jo tämän vuoden aikana, ennen elokuuta. Tai ET-oppilaita voi ilmaantua seuraavan lukuvuoden alkuun mennessä.
Alakoulussahan on erittäin sopivaa järjestää ET-opetusta niin, että oppilaita on useammalta luokkatasolta, esimerkiksi luokilta 1-3. Hieman laveampikin ryhmä on mahdollista, ja pienenkin opetusryhmän opetusta voi hyvin välillä eriyttää.
Jos peruskoulussa aloittava oppilas on vuoden tai kaksi kokonaan pois katsomusaineen opetuksesta, siitä ei ole tietopuolista haittaa. Varsinkin jos ET-opetusryhmä kouluun sitten syntyy, opetusta voidaan mukauttaa niin, että ensimmäisten vuosien sisältöjä otetaan mukaan myöhemmin.
Vanhemmat voivat tietenkin pelätä syrjintää sen vuoksi, että lapsi on pois enemmistön uskonnon opetuksesta. Toisaalta kuitenkin on aivan luonnollinen asia, että jos perhe ei ole luterilainen, perheen lapsi ei osallistu luterilaiseen ”oman uskonnon” (UE) opetukseen. Ei siinä mitään niin ihmeellistä ole.
Kouluyhteisössä voidaan opettajakunnan keskuudessa varmuuden vuoksi kiinnittää huomaamattomasti erityistä ennaltaehkäisevää huomiota siihen, että mitään syrjintää uskonnosta pois jäämisen takia ei esiinny. Siihenhän velvoittaa jo lakikin. Lapsille on ihan luonnollinen asia, että paikollinen luterilainen uskonto on vain luterilaiseen kirkkoon kuluville eikä muiden tarvitse siihen osallistua. Ei se sen kummallisempi asia ole.
Suomessa on tiettävästi yli 3000 oppilasta, jotka eivät osallistu minkään katsomusaineen opetukseen ja tämä määrä on kasvanut parina viime vuotena. Näin on, vaikka uskontokuntiin kuulumattomien piirissä ei tähän mahdollisuuteen edes ole kiinnitetty erityisempää huomiota. Rehtorien lakisääteinen velvollisuus on edistää lapsen pääsyä oikeuksiinsa, hänelle tarkoitettuun oppiaineeseen. Huoltajien koko peruskouluaikaa koskeva selkeä tahdonilmaisu kannustaa rehtoria edistämään ET-opetusryhmän syntyä.
Nyt kevätlukukauden alettua myös esimerkiksi 1. tai 2. luokan oppilaan huoltajat voivat ilmoittaa koululle, että oppilas jää pois uskonnon opetuksesta viimeistään lukuvuoden vaihteessa, ja että he odottavat ET:n opetusryhmän syntyvän, kun uudet ekaluokkalaiset tulevat elokuussa. Näin rehtori ei voi tulkita, että lapsen toivotaan jatkavan uskonnonopetuksessa.
Elämänkatsomustiedon oppilaiden ja opetusryhmän lisääntyminen kehittää osaltaan aineen opetusjärjestelyjä ja opetusta. Kysymys on yhden perusoikeuden, katsomuksen vapauden toteutumisesta aikaisempaa paremmin. Sitä voidaan edistää omilla ratkaisuilla ja yhteistyöllä.
