RKP:n varapuheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kuvaaja: Janne Suhonen/valtioneuvoston kanslia
Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä hyväksyi tänään ns. päivystysasetuksen. Ministeri Anna-Maja Henriksson jätti pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä.
– Olen erityisen pettynyt siihen, että keskittämisinto yhä vain jatkuu. Nyt tähtäimessä ovat pienet sairaalat ja synnytysyksiköt. On surullista, etteivät ministeri Huovinen ja sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän enemmistö halunneet kuulla argumentteja siitä, että synnytykset maanteillä tulevat lisääntymään entisestään, toteaa RKP:n varapuheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.
– Tosiasia on, että synnytykset maanteillä ovat lisääntyneet runsaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. On myös olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että pienet yksiköt ovat yhtä turvallisia kuin jättiyksiköt. Niin sanotut riskisynnytykset on jo nyt keskitetty suurempiin sairaaloihin. Lisäksi tiedämme, että lääkärin siirtyminen suuren sairaalan sisällä voi kestää yhtä kauan kuin siirtyminen kotoa sairaalaan pienellä paikkakunnalla. Saamme myös jatkuvasti kuulla, että potilaat ovat tyytyväisiä esimerkiksi Pietarsaaren sairaalan tarjoamaan yksilökeskeiseen hoitoon. Nämä tosiasiat eivät saisi jäädä keskittämisinnokkuuden jalkoihin. Siksi olenkin kerta toisensa jälkeen ilmaissut tämän huolen sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministerityöryhmässä sekä myös suoraan peruspalveluministerille, Henriksson sanoo.
– Mielestäni kaikkein tärkeintä on taata potilaiden turvallisuus ja synnyttäjien tyytyväisyys. Itse olen kokenut erittäin nopean synnytyksen, enkä halua, että maanteillä tapahtuvien synnytysten määrä lisääntyy enää entisestään, Henriksson painottaa.
Liite, Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä 26.6.2013
Päivystysasetus
Pyydetään merkitsemään pöytäkirjaan seuraava ministeri Henrikssonin esittämä eriävä mielipide:
”Asetus kiireellisen hoidon perusteista ja erikoisalakohtaisista edellytyksistä on käsitelty Sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministerityöryhmässä monessa eri vaiheessa vuoden aikana. Asetusluonnos on kaikilla muilla tavoin hyväksyttävissä paitsi 14 § osalta. Synnytysten hoidon osalta asetuksen vaatimukset mitä todennäköisimmin johtaisivat pienten synnytysyksiköiden lopettamiseen, mikä ei ole potilaan kannalta turvallista koska matkat pitenevät.
Asetuksen mukaan ei enää riittäisi, että naistentautien ja synnytysten sekä anestesiologian erikoislääkärit olisivat takapäivystysvalmiudessa. Heidän olisi oltava vuorokauden ympäri sairaalan seinien sisällä sairaalapäivystyksessä, minkä johdosta kustannukset nousisivat voimakkaasti. Synnytysosastojen lakkauttamisella voi myös olla dominovaikutus koko sairaalan toimintaan.
Synnytykset maanteillä ovat lisääntyneet runsaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tämä kehitys tulee yhä jatkumaan, mikäli synnytysyksiköt vähenevät entisestään. En voi pitää tätä potilaan kannalta toivottuna kehityksenä. Synnytysten keskittämistä nykyistä harvempiin sairaaloihin ei voi tästä johtuen perustella potilasturvallisuudella. Tiedämme myös, että synnytykset sujuvat tällä hetkellä yhtä hyvin pienten sairaaloiden toiminta-alueella kuin suurten sairaaloiden toiminta-alueella. Ns. riski-synnytykset ovat jo nyt keskitettyjä suurempiin sairaaloihin.
Suuressa sairaalassa välitön valmius voi tarkoittaa, että lääkäri on sillä hetkellä muualla sairaalassa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 15 minuutin siirtymisaikaa. Pienellä paikkakunnalla lääkäri voi päivystää kotonansa ja olla sairaalassa täydessä valmiudessa 15 minuutin sisällä. Käytännössä tämä on potilaan kannalta yhtä turvallista.
Asetusta, joka tarkoittaa synnytysyksiköiden lakkauttamista en voi pitää potilaan näkökulmasta parhaana ratkaisuna. Sen takia koen eriävän mielipiteen tarpeellisena.”