Metsäteollisuus hävittää uhanalaisten jäkälien, sammalien, kääpien ja lintujen esiintymiä ja elinympäristöjä jatkuvasti.
Stora Enson hakkuualueella Suomussalmella kuoli tuhansia uhanalaisia raakkuja metsäkoneen ajettua raakkujoen yli satoja kertoja. Tapausta tutkitaan törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Yhtiön aiheuttama luontotuho on poikkeuksellisen törkeä. Valitettavasti se on kuitenkin vain jäävuoren huippu.
Tiedotteessaan 26.8.2024 Stora Enso kertoo ryhtyneensä “välittömiin toimiin” tapauksen vuoksi. Samalla metsäyhtiö tulee paljastaneeksi olennaisen metsäteollisuuden toimintatapaan liittyvän ongelman. Tiedotteessa todetaan seuraavasti:
“Stora Enso on pysäyttänyt hakkuut koko Suomessa kaikissa sellaisissa kohteissa, joissa on vesilaki-, metsälaki- tai luonnonsuojelulakiliitännäisiä rajoituksia. Hakkuut on keskeytetty, kunnes näihin kohteisiin liittyvät toimintaohjeet, hakkuusuunnitelmat ja riskit on saatu uudelleenarvoitua. Kaikki mahdollisesti paljastuvat sääntöjenvastaisuudet arvioidaan yhteistyössä viranomaisten kanssa.”
Käytännössä tiedotteessa myönnetään alalla yleisesti tiedetty ja kaikkia toimijoita koskeva toimintakulttuurin ongelma: hakkuita tehdään puutteellisin tiedoin ja riittämättömillä ohjeistuksilla kaikkialla, myös lain suojaamilla erityiskohteilla.
“Suomussalmen raakkujoki ei ole yksittäistapaus. Vastuullisuuspuheissaan metsäteollisuus vetoaa vapaehtoisuuteen ja vastuuseen, mutta alalla tiedetään, että näiden vaikuttavuus luontokatoon on hyvin pieni. Teollisuus on aina vastustanut aidosti vaikuttavaa, sitovaa säätelyä esimerkiksi metrimääräisten suojavyöhykkeiden muodossa”, sanoo Greenpeacen metsäasiantuntija Matti Liimatainen.
Metsäteollisuus hävittää uhanalaisten jäkälien, sammalien, kääpien ja lintujen esiintymiä ja elinympäristöjä tietoisesti ja laillisesti, koko ajan. Siksi metsäsertifiontijärjestelmiä, yhtiöiden omia ohjeita, metsälakia, luonnonsuojelulakia ja vesilakia on tarkennettava, ja niiden valvontaan täytyy olla riittävät resurssit. Suomen metsäluonnon suurin ongelma on hakkuilta rauhoitettujen suojelualueiden liian vähäinen määrä. Suojelualueita tarvitaan lisää.