Helsingin hovioikeus on tänään antanut tuomion rikosasiassa, jossa vuonna 1964 syntynyttä miestä syytettiin vuonna 1992 syntyneen naisen taposta. Syyte taposta oli käräjäoikeudessa hylätty. Teko oli tehty Vantaalla useiden henkilöiden asuttamassa omakotitalossa. Vastaaja oli muuttanut vasta vähän aikaisemmin taloon asumaan, eikä hän ollut tuntenut uhria entuudestaan. Uhri oli tullut tekopäivän aamuna talolle viettämään aikaa.
Hovioikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että teko oli saanut alkunsa siitä, kun uhri oli vastaajan nukkuessa anastanut tältä huumausainetta. Vastaaja oli jo aiemmin aamulla menettänyt suuren määrän huumausainetta. Uhrin teosta harmistuneena vastaaja oli kuristanut tätä käsin ja uhrin kaulassa olleella kengännauhalla niin, että uhri oli kuollut kuristamisen seurauksena. Uhrin kuoltua vastaaja oli siirtänyt ruumiin omasta huoneestaan talon toisen asukkaan huoneeseen ja poistunut talolta. Asunnolla oleskelleet henkilöt olivat luulleet uhrin nukkuvan ja havainneet tämän kuolleeksi vasta useiden tuntien kuluttua.
Päivän ja yön tapahtumat talossa olivat jääneet käräjäoikeudessa siten epäselviksi, ettei käräjäoikeus ollut voinut varmistua siitä, että juuri vastaaja oli surmannut uhrin, eikä joku muu talolla oleskelleista lukuisista henkilöistä. Asian selvittämistä oli vaikeuttanut myös se, ettei uhrin kuolinaikaa oltu pystytty määrittämään kovinkaan tarkasti. Asiassa kuultu silminnäkijätodistaja oli nähnyt vain hyvin lyhyen ajan vastaajan kuristavan uhria. Käräjäoikeus oli katsonut asiassa jääneen selvittämättä, oliko uhri kuollut todistajan näkemän kuristamisen seurauksena vaiko vasta myöhemmin jonkun muun henkilön toimesta. Käräjäoikeus hylkäsi siksi syytteen taposta ja katsoi vastaajan syyllistyneen vain kuristamalla tehtyyn pahoinpitelyyn.
Hovioikeudessa syyttäjä nimesi kuultavaksi lähes kaikki silloin talolla oleskelleet, joista osaa ei ollut käräjäoikeudessa kuultu. Heidän kertomustensa perusteella hovioikeus pystyi riittävän luotettavasti selvittämään päivän ja yön tapahtumat.
Asiassa ei jäänyt enää hovioikeudessa varteenotettavaa epäilyä siitä, että joku muu henkilö kuin vastaaja olisi surmannut uhrin. Hovioikeus piti, toisin kuin käräjäoikeus, useiden grammojen amfetamiinivarkautta riittävänä motiivina pikaistuksissa tehdylle henkirikokselle.
Hovioikeus tuomitsi vastaajan taposta. Hänet tuomittiin siitä ja jo käräjäoikeudessa syyksi luetusta törkeästä huumausainerikoksesta 10 vuoden ja 5 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus määräsi myös vastaajan heti vangittavaksi. Lisäksi vastaaja velvoitettiin suorittamaan uhrin vanhemmille korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.