Yksilöt, jotka kokevat naapuruston tai asuinkuntansa keskusta-alueen turvattomaksi myös todennäköisemmin välttelevät keskustassa liikkumista. Yhteys on samanlainen alueen kaupungistumisasteesta riippumatta. Yhteydet ovat vahvempia naisten kuin miesten keskuudessa. Tulokset selviävät Nordic Journal of Criminology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin koetun turvattomuuden yhteyttä keskusta-alueiden välttelyyn Suomessa vuosien 2001–2016 välisenä aikana.
Pietari Kujala tutki rikollisuuden pelkoon liittyvän koetun turvattomuuden ja välttelykäyttäytymisen välistä yhteyttä naapurustoissa ja kunnissa, jotka ovat kaupungistumisasteeltaan erilaisia. Tutkimus koski vuosia 2001-2016. Aiemmassa kansallisessa turvattomuuden tutkimuksessa aihetta on tutkittu vähän, ja huomio on kiinnittynyt kaupungistumisasteeltaan korkeisiin alueisiin.
– Suomalaisessa turvattomuuden tutkimuksessa on pääosin keskitytty tarkastelemaan kaupungistuneempia ympäristöjä. Kansainväliset tutkimukset kuitenkin korostavat tarvetta tarkastella myös harvemmin asutuilla alueilla esiintyvää turvattomuutta, apurahatutkija ja tohtorikoulutettava Pietari Kujala Turun yliopistosta kertoo.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksilöt, jotka kokevat asuinalueensa keskusta-alueen turvattomaksi myös todennäköisesti välttelevät näillä alueilla liikkumista. Tulokset antavat tukea aiemmille tutkimuksille, joiden mukaan koetun turvattomuuden tunne, välttelykäyttäytyminen, sekä näiden yhteys on naisten keskuudessa vahvempi kuin miesten keskuudessa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että naapuruston tai oman asuinalueen kaupungistumisasteesta riippumatta yksilöt välttelevät keskusta-alueilla liikkumista, jos he kokevat nämä alueet turvattomiksi. Myös tämän osalta yhteys on naisilla vahvempi kuin miehillä.
– Kansallisella tasolla ilmenevät erot sukupuolten välillä näkyvät myös aluetasolla. Huolimatta asuinkunnan tai naapuruston kaupungistumisasteesta, niiden osuus, jotka kokevat turvattomuutta asuinalueensa keskustassa ja myös välttelevät keskustaa, on naisten keskuudessa keskimäärin suurempi kuin miesten keskuudessa, Kujala kertoo.
Tutkimuksen tulokset korostavat sitä, että miesten ja naisten väliset erot on otettava huomioon koetun turvattomuuden vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä. Lisäksi tulokset alleviivaavat sitä, että myös harvemmin asutuilla ja turvallisilta vaikuttavilla alueilla koetun turvattomuuden vähentäminen on tärkeää. Koetulla turvattomuudella on merkittäviä yksilöihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia, jotka heijastuvat kansallisen tason ohella myös aluetasolle. Tämä ilmentää aiheen yhteiskunnallista tärkeyttä, ja aihetta tulisikin tutkia tulevaisuudessa lisää.
– Jatkotutkimuksissa tulisi myös ottaa huomioon alueiden elinoloihin liittyviä tekijöitä, jotta saadaan tarkempaa tietoa niistä ympäristöistä, joissa koetaan turvattomuutta, Kujala toteaa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin kahden vuoden välein ilmestyvää poliisibarometri-poikkileikkausaineistoa, joka kerätään haastattelemalla noin tuhatta 15–79-vuotiasta suomalaista. Tutkimuksen aineisto sisälsi tietoja vuosina 2001–2016 kerätyistä aineistoista.