Pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa vallitseva kireä asuntomarkkinatilanne on tehnyt kohtuuhintaisesta asumisesta monille pelkän haaveen. Tämä vaikuttaa paitsi tavallisten kotitalouksien asumiseen ja elämiseen, myös yritysten työvoiman saantiin. Tämä käy ilmi Y-Säätiön tilaamasta, Kaupunkitutkimus TA Oy:n toteuttamasta tuoreesta selvityksestä ”Tavallisen pienituloisen ihmisen kohtuuhintainen vuokra-asuminen Helsingin seudulla”.
Pääkaupunkiseudun asuntotarjonta laahaa pahasti jäljessä tavoitteistaan: vuodesta 2008 alkaen on joka vuosi jääty keskimäärin kolmannes 12 500 uuden asunnon tavoitteesta. Helsingin asuntotuotanto kääntyi laskuun vuonna 2004, jolloin puolestaan väestönkasvu lähti nousuun. Vuonna 2012 Suomen väestönkasvusta 70 % tuli Helsingin seudulta. Nämä asiat ovat yhdessä kiristäneet pahasti asuntomarkkinoita muuhun Suomeen verrattuna ja ajaneet erityisesti pienituloiset entistä ahtaammalle.
– Asuntojen hintojen nousu ylittää pääkaupunkiseudulla ansiotason, rakennuskustannusten ja kuluttajahintojen nousun, toteaa tutkija Seppo Laakso Kaupunkitutkimus TA Oy:stä.
Pääkaupunkiin on syntynyt kasvava väliinputoajien joukko, joiden asumistilanne on epävarma ja joille nousevat hinnat ovat liikaa. Tämä ilmenee muun muassa asunnottomuuden kasvuna Helsingissä, jossa asunnottomien määrä lisääntyi viidenneksellä vuonna 2012.
Helsingin seudulle tarvitaan lisää tuettuja asumismuotoja
Asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen ylärajat ovat jääneet jälkeen markkinavuokrista erityisesti pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi 30 m2:n vapaarahoitteisen vuokra-asunnon mediaanivuokra Helsingissä on noin 600€/kk, mutta yksinasuvalla asumistuessa huomioitavien asumismenojen yläraja on 342€/kk. Uusissa vuokrasopimuksissa vuokrat ovat yleensä keskimääräistä huomattavasti korkeampia.
– Asumistuen vaatimattomat korotukset on toteutettu samansuuruisina kaikilla alueilla vuokratasosta riippumatta. Tämän seurauksena asumistuki on noussut suhteessa vähiten siellä missä tukea tarvittaisiin eniten, eli pääkaupunkiseudun pienissä asunnoissa. Tämä on vaikeuttanut erityisesti Helsingin pienituloisten yksinasuvien asemaa ja lisännyt riippuvuutta toimeentulotuesta, Laakso toteaa.
ARAn rahoittama vuokra-asuntokanta painottuu perheasuntoihin. Yksinasuvien määrän kasvaessa pienten valtion tukemien vuokra-asuntojen vähäinen tarjonta yhdessä vuokrien kalleuden kanssa ohjaa kysyntää pieniin vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhde kiihdyttää vuokrien nousua.
– Liian kallis asuminen estää pahimmillaan ihmisiä muuttamasta pääkaupunkiseudulle töihin ja toimii näin talouden ja hyvinvoinnin jarruna, kuvaa Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen.
Helsingin seutu tarvitsee kipeästi lisää tuettuja asumismuotoja. Parhaat keinot tuoda oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta takaisin asuntomarkkinoille ovat yksinkertaiset. Liian pieni asuinkerrostalotonttien kaavavaranto on kohtuuhintaisen asuntotuotannon pullonkaula. Tarvitaan uuden kerrostalorakentamiseen soveltuvan tonttimaan pitkäjänteistä kaavoitusta ja asuntojen rakentamista. Yleishyödyllinen Y-Säätiö tarjoaa kohtuuhintaista asumista sitä tarvitseville, mutta tonttipula vaikeuttaa uudisrakentamista merkittävästi.