Kuvaaja: Amanuenssi – Oma teos, CC BY-SA 3.0,
Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut päätöksessään kantaa poliisiin julkisuuslakikäsikirjaa koskevaan kanteluun.
Asiassa oli tiivistetysti kyse siitä, sovelletaanko esitutkintapöytäkirjoihin julkisuuslain 24 § 1 momentin kaikkia salassapitokohtia vai ei. Ratkaisussaan oikeusasiamies totesi pitävänsä selvänä, ettei voi arvostella Poliisihallitusta siitä, että Julkisuuslakikäsikirjassa on sovellettu hallintotuomioistuinten oikeuskäytännössä hyväksyttyä tulkintalinjaa.
– Käsitykseni mukaan Poliisihallitus on pyrkinyt ottamaan huomioon julkisuusasioita koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön, eikä tavoitteena ole ollut perusteettomasti salata esitutkinta-asiakirjoja. Asia ei tältä osin anna minulle aihetta toimenpiteisiin, oikeusasiamiehen päätöksessä todetaan.
Tuomioistuimien ja laillisuusvalvojien ratkaisut yksissä kansissa
Poliisihallituksen ja Poliisiammattikorkeakoulun yhteistyönä valmistelema Julkisuuskäsikirjaan on kerätty poliisitoiminnan kannalta keskeisiä julkisuuskysymysten ratkaisu- ja tulkintaohjeita. Työ tehtiin sisäministeriön toimeksiannosta ja se on päivitys alun perin vuonna 2005 sisäministeriössä tehdylle käsikirjalle julkisuuskysymysten käsittelystä poliisissa.
Julkisuuskäsikirjan tavoitteena on kuvata poliisitoimintaan liittyvien tietojen julkisuutta mahdollisimman kattavasti säännösten suuresta määrästä ja soveltamistilanteiden vaihtelevuudesta huolimatta. Samalla pyritään varmistamaan lain yhdenmukainen soveltaminen poliisissa.
Rikosilmiöiden torjunta edellyttää avoimuutta
Oikeusasiamiehen mukaan julkisuusperiaatteen ja erilaisten salassapitointressien sovittaminen yhteen ei ole helppoa. Kun samanaikaisesti pyritään turvaamaan yhtäältä viranomaisten toiminnan avoimuutta ja toisaalta yksityisten, yhteisöjen ja viranomaisten erilaisia perusteltuja salassapitotarpeita, sääntelystä tulee väistämättä monimutkaista.
Poliisisissakin on tunnistettu lainsäädännön kehittämistarpeet. Rikosilmiöiden avoimella käsittelyllä voidaan osaltaan vaikuttaa rikosten estämiseen ennalta. Myös tiedonkulkua eri viranomaisten välillä on tarve tiivistää.