Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on käsitellyt istunnossaan Paavalin seurakunnan kirkkoherrasta Kari Kanalasta tehdyn valituksen.
Valituksen tekijän mielestä Kanala, 55, toimii kirkon ja Raamatun opin vastaisesti ja hyödyntää julkisuutta kirkkoherrana vain omiin itsekkäisiin julkisuuden tavoitteluihinsa.
“Valittaja on katsonut, että kirkkoherra toimii kirkon ja Raamatun opin vastaisesti ja hyödyntää julkisuutta kirkkoherrana vain omiin itsekkäisiin julkisuuden tavoitteluihinsa.
Valittaja on todennut, että kirkkoherra, on esiintynyt ohjelmissa, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa ja Raamattua. Hän mm. naittaa vieraita ihmisiä toisilleen, on alasti laihdutusohjelmissa, tuo kirkkoon julkisuuden henkilöitä ja jalkapalloa, joilla ei ole mitään tekemistä kristillisten arvojen kanssa.
Hän tuhoaa pyhää paikkaa ja kirkon hartaushetkiä ja pitää jopa rock-konsertteja kirkossa. Hän käyttää julkisesti alkoholia ja kehottaa seurakuntalaisia päihteisiin ja riettaaseen elämäntapaan. Kirkkoherra vain lisää ja vähättelee seurakuntalaisten hätää ja ongelmia.
Seurakunnalla ei ole enää mitään kristillisiä, pyhiä ja vakaita arvoja, jotka auttaisivat hengellisellä tiellä olevia ja toisivat lohtua varsinkin näin vaikeina ja pelottavina aikoina.”
Toinen valitus koski ensimmäisen adventin tapahtumia Paavalin Kirkossa
Valittaja on pyytänyt tuomiokapitulia tutkimaan kirkkoherran toimittamaa jumalanpalvelusta, jossa ristikulkueessa oli sambakarnevaaliasusteissa tanssivia naispuolisia henkilöitä. Valittajan kysymys on, sopivatko tällaiset asut hartauden harjoitukseen ja onko kirkkoherra toiminut vastoin pappislupaustaan käyttäytymällä sopimattomasti salliessaan vähäpukeisten naisten tanssia ristikulkueessa sekä kirkkoon tullessa että myös pois lähdettäessä.
Tuomiokapituli pitää hyvänä, että seurakunnan toiminnan sisällöistä ja toteutustavoista käydään keskustelua. Ihmisten toiveet ja tarpeet ovat erilaisia. On paljon niitä, joille perinteet ovat tuttuja ja rakkaita. Toisaalta yhtä lailla on niitä, jotka ovat seurakunnan perinteisestä toiminnasta ja viestinnästä vieraantuneet.
Ensimmäinen adventtisunnuntai tuttuine Hoosianna-virsineen on messu, johon kohdistuu paljon odotuksia. Kysymys on yhdestä suosituimmista kirkkopyhistä. Sen vuoksi se tarjoaa myös tavallista paremmat mahdollisuudet tavoittaa monenlaisia ihmisiä, tässä tapauksessa sekä paikalla kirkossa että myöskin YLE 1:n televisioidun lähetyksen kautta.
Seurakunta on halunnut ensimmäisen adventin messun uudenlaisella ja poikkeuksellisella toteutuksella puhutella erityisesti sellaisia ihmisiä, jotka eivät koe perinteistä jumalanpalvelusta omakseen. Toteutuksessa on haluttu ilmentää sitä iloa, jonka Kristuksen, Vapahtajan, syntyminen tuo maailmaan. Karnevaaliperinne on osa maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon paastonaikaa edeltävää perinnettä esimerkiksi Etelä-Amerikassa.
Sambasovituksen ja -kulkueen käyttö on saanut runsaasti palautetta, sekä kiittävää että moittivaa. Seurakunnalla on joka tapauksessa ollut vilpitön halu tavoittaa ja puhutella monenlaisia ihmisiä ja myös perinteistä poikkeavin keinoin julistaa evankeliumin sanomaa.
Kysymyksessä olevassa seurakunnassa on haluttu perinteisen seurakunnallisen toiminnan ohella etsiä uudenlaisia toiminnan ja viestinnän tapoja, joilla olisi mahdollista tavoittaa ja puhutella erityisesti sellaisia ihmisiä, jotka eivät koe perinteistä seurakunnan toimintaa omakseen. Seurakunnassa on vilpitön halu kohdata monenlaisia ihmisiä ja myös perinteistä poikkeavin keinoin julistaa evankeliumin sanomaa. Kirkkoherra on omilla esiintymisillään tuonut näkyvyyttä seurakunnalle ja kirkolle yleisemminkin. Palaute on ollut sekä kriittistä että kiittävää. On toki aina valitettavaa, jos kirkkoherran toiminta on koettu loukkaavaksi tai vääräksi. On tärkeää kuulla myös sitä huolta, jota seurakuntalaisten keskuudesta nousee. Kirkon tulee olla monella tavalla ihmisiä kutsuva ja seurakunnassa tulee olla tilaa kaikille ja kaikenlaisille ihmisille.
Kirkkojärjestyksen 6 luvun 13 §:n mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.
Tuomiokapituli toteaa, että kirkon tehtävänä on noudattaa Jeesuksen lähetyskäskyä niin maailmalla kuin kotimaassa. Kirkossa on näin ollen jatkuvasti pohdittava, miten erilaisia ihmisiä olisi mahdollista tavoittaa ja puhutella. Tämä vaatii rohkeutta tehdä uusia avauksia ja asettaa itsensä myös alttiiksi kritiikille. Tuomiokapituli katsoo, ettei kirkkoherra ole laiminlyönyt kirkkojärjestyksen 6 luvun 13 §:n mukaisia kirkkoherran tehtäviä. Valitukset ei näin ollen anna aihetta toimenpiteisiin.