Kuva: Kymen Pelastuslaitos
Poliisi sai perjantaiaamuna harvinaisen eläintehtävän, kun Haminassa Salmenvirralla tehtiin näköhavainto uimassa olevasta mursusta.
Poliisi sai perjantaiaamuna ilmoituksen Haminassa Salmenvirralla vedessä nähdystä suuresta eläimestä. Eläin paljastui noin 3–4-metriseksi mursuksi. Välillä vedenpintaan noussut mursu siirtyi pian poliisin tulon jälkeen rantaan. Poliisi eristi ranta-alueen turvatakseen eläimen ja sivullisten turvallisuuden.
Paikalle kutsuttiin päivystävä eläinlääkäri, pelastuslaitos ja muita viranomaisia sekä asiantuntijoita. Eläinlääkäri tutki rannalla köllötelleen mursun silmämääräisesti. Aluksi oli epäilys mursun nääntymystilasta, koska se oli täysin sille väärässä elinympäristössä. Pelastuslaitos saapui paikalle hoitamaan suurikokoisen villieläimen kastelua ja avustamaan mahdollisessa kiinniotossa.
– Suomessa tällainen eläin on harvinainen, ja sen putkahtaminen Haminaan herätti heti paljon mielenkiintoa. Mursun ja sivullisten turvallisuuden takia eristimme ranta-alueen, Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen komisario Ilari Saarikivi sanoo.
Useamman tunnin rannalla makoilun jälkeen mursu siirtyi rantaveteen ja lähti Salmenvirralta uimaan etelään päin.
– Eläinlääkäri totesi mursun hyvävointiseksi, joten jäimme seuraamaan mursun uintia. Tasaista tahtia uinut mursu päästettiin tarkkailusta Haminanlahden kohdalla, ja se sai jatkaa matkaansa kohti ulappaa, Saarikivi kertoo.
Jos mursun näkee ranta-alueella, on havainnoista hyvä ilmoittaa hätäkeskukseen. Mursua ei tule missään nimessä lähestyä, sillä kyseessä on suurikokoinen villieläin, eivätkä ihmiset kuulu sen normaaliin elinympäristöön.
FAKTAA
Mursu (Odobenus rosmarus) on suurikokoinen, vesielämään sopeutunut arktinen nisäkäslaji.
Urokset painavat noin 1 500 kiloa ja voivat kasvaa 4,5 metriä pitkiksi. Atlantinmursu on hieman tyynenmerenmursua pienempi. Sekä uroksilla että naarailla on yläleuassa jopa lähes puolen metrin mittaiset, syöksyhampaiksi kehittyneet kulmahampaat.
Mursuja tavataan Pohjoisella jäämerellä sekä Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Levinneisyysalue ei ole yhtenäinen, vaan on jakautunut useiksi eri populaatioiksi. Maailmanlaajuisesti mursu on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi. Mursuja metsästettiin erityisesti mursunluun vuoksi 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella runsaasti ja kannat romahtivat. 1950-luvun jälkeen kannat alkoivat nousta. 1990 arvioitiin Beringinmeren ja Tšuktšimeren mursukannaksi noin 200 000. Nykyisestä määrästä ei ole tietoa. 1982 arvioitiin Laptevinmeren populaatioksi 4 000-5 000 yksilöä. 2010-luvulla mursuja arvioitiin olevan Atlantissa alle 25 000 ja Tyynessämeressä alle 200 000, mutta tiedossa ei ole, kasvaako vai pieneneekö kanta. Muinoin mursun levinneisyys on ollut paljon laajempi kuin nykyisin. Esimerkiksi Ruotsissa on maaperästä löydetty jääkauden aikaisia mursun jäännöksiä.
Lämpimiin vesiin harhautuneen mursun on vaikea selviytyä pitkään hengissä. Mursu voi kuitenkin eksyä tavoitellessaan kalansaalista, ja esimerkiksi kesällä 2022 Itämerellä on tehty useita havaintoja mursusta, joka rantautui lopulta Haminaan.
Mursut syövät pääasiassa simpukoita,mutta pienemmissä määrin myös muita nilviäisiä ja kaloja. Mursun ainoa luontainen vihollinen on jääkarhu, mutta sekään ei mielellään kohtaa itseään huomattavasti suurempaa tervettä täysikasvuista mursua. Syöksyhampaitaan mursut käyttävät ravinnon kaivamiseen matalissa vesissä ja nahisteluun kiima-aikana. Mursut käyttävät syöksyhampaitaan myös muun muassa jäälle kiipeämiseen ja hengitysavantojen tekemiseen.
Mursut voivat sukeltaa noin 100 metrin syvyyteen ja pysyä veden alla jopa puoli tuntia. Ne myös parittelevat vedessä, mutta synnyttävät maalla tai jäällä. Mursut oleilevat yleensä laumoina rantojen lähellä kelluvilla ahtojäillä.