Kuva: Puolustusvoimat
Suomalaista maanpuolustus- ja asevelvollisuutta on tärkeää tarkastella ja kehittää tässä ajassa. Nykymuotoisen asepalveluksen lyhentäminen ei ole mahdollista puolustuskykyä heikentämättä, totesi Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) puheenjohtaja Aaro Mäkelä liittohallituksen kokouksessa 19.9.
Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmämme on muodostanut itsenäisyytemme ajan uskottavan puolustuksen pohjan. Koulutuksen sisältö, menetelmät ja palvelusaika ovat kehittyneet vallitsevan ympäristön, yhteiskunnan ja maanpuolustuksellisten vaateiden mukaisesti. Nykyinen järjestelmämme perustuu miesten asevelvollisuuteen ja naisten vapaaehtoiseen palvelukseen.
Tasa-arvo ja työurien yleinen pidentäminen ovat tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin tulee suhtautua vakavasti. Asepalveluksen kesto ja sisältö ovat kuitenkin ensisijaisesti maanpuolustuskysymyksiä, joissa arvioinnin lähtökohtana tulee olla Suomen puolustusjärjestelmän toimivuus. On tärkeää, että varusmiespalvelusta ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta, sekä koko asevelvollisuusaikaa (ikä 18–60 vuotta) kehitetään jatkuvasti. Nykyaikaisten sotilaallisten kriisien ja sodan kuvan muuttuminen ovat muuttaneet ja lisänneet sotilasosaamisen koulutusvaateita. Nykymuotoisen asepalveluksen lyhentäminen ei ole mahdollista puolustuskykyä heikentämättä.
Asevelvollisuusjärjestelmämme tasa-arvoa tulee entisestään kehittää siten, että se tukee puolustusjärjestelmän toiminnallisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Nykymallimme on lähtökohtaisesti tasa-arvoinen miesikäluokan osalta, kaikkien varusmiespalvelukseen osallistuvien aloittaessa palveluksensa samalta viivalta. Näemme kuitenkin tärkeänä kehityskohteena sukupuolien yhtäläisen oikeuden maanpuolustustietoon. Koko ikäluokalla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet saada tietoa maanpuolustuksesta ja hakeutumismahdollisuuksista eri kokonaisturvallisuuden tehtäviin. Oikeutta tietoon on mahdollista edistää mm. pidennettävään oppivelvollisuusikään sisältyvän maanpuolustus- ja kokonaisturvallisuustiedon kouluttamisen ja kutsuntajärjestelmän edelleen kehittämisen kautta.
Nykytasoisen puolustuskykymme säilyttäminen vaatii asevelvollisuusjärjestelmämme velvoittavuuden. Puhtaasti vapaaehtoisuudella ei voida taata kaikissa oloissa puolustuskyvyn vaatimia koulutusmääriä. Puolustuskykymme nykytarpeet eivät myöskään vaadi koko ikäluokan velvollisuuteen liittyviä koulutusmääriä. Nähdäksemme oikea asevelvollisuuden kattavuustaso toteutuu nykymallissa yhteiskunnallisesti tasa-arvoisemmin, kuin vaihtoehtoisessa valikoivassa mallissa, jossa Puolustusvoimat valikoi ikäluokan asevelvolliset sukupuolineutraalisti. Valikointiin pohjautuva malli johtaa tyypillisesti ennen palvelusta menestyvien valikoitumiseen palvelukseen ja suuremmassa syrjäytymisvaarassa olevien jäämiseen ulkopuolelle. Tämä olisi selkeä yhteiskunnallisen tasa-arvon heikennys nykyiseen nähden.
Suomalaista siviilipalvelusta tulee kehittää niin, että se on yksilön kannalta tarkoituksenmukainen ja tukee kaikilta osin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Tämä edellyttää, että siviilipalveluksen suorittaneita henkilöitä voidaan sijoittaa ja jatkokouluttaa myös siviilipalvelusajan jälkeen yhteiskunnan häiriö- ja poikkeusolojen tehtäviin. Samalla on varmistettava, että varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen sosiaaliset ja taloudelliset etuudet ovat keskenään samalla tasolla. Samalla sukupuolien välistä oikeutta yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden tiedon saamiseksi ja edellä mainittuihin tehtäviin sijoittumiseksi tulee edistää.
Maaliskuussa asetettu yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuutta arvioiva parlamentaarinen komitea on aloittanut tärkeän työnsä. Suomen Reserviupseeriliitto tukee komitean työtä yhteiskunnallisen keskustelun ja asiantuntijalausuntojen muodossa.