Kuva: Kirsi MacKenzie
Sunnuntaina 3.9. järjestetty rasismin ja fasismin vastainen suurmielenosoitus kokosi yhteen historiallisen suuren joukon ihmisiä Helsingissä. Senaatintorilta lähtenyt massiivinen mielenosoituskulkue eteni yli kahden tunnin ajan kohti Töölönlahden tapahtumapuistoa. Ensimmäisten osallistujien saapuessa perille viimeiset mielenosoittajat eivät olleet ehtineet vielä edes lähteä. Mielenosoitus sujui rauhallisesti ja hyvässä hengessä. Mielenosoituksen järjesti runsaan sadan kansalaisen muodostama Me emme vaikene -työryhmä.
Mielenosoitus paisui massiiviseksi
Marssille ja Töölönlahden tapahtumapuiston konserttiin osallistui järjestäjien laskijatiimin mukaan yhteensä noin yhteensä yli 20 000 ihmistä. Päivän aikana kuultiin yhteensä 15 puheenvuoroa antirasismin ja ihmisoikeuksien asiantuntijoilta sekä rasismia yhteiskunnassa kokevien ryhmien edustajilta. Mielenosoituksen vakavasta pääviestistä huolimatta tunnelmaa hallitsi vahva yhteisöllisyys. Mielenosoituksessa kaikille pyrittiin takaamaan turvallinen tila toimia. Liikuntarajoitteisille oli järjestetty lyhyempi esteetön marssireitti. Tapahtuma oli kolmikielinen ja se tulkattiin kokonaisuudessaan viittomakielelle. Moninaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet näkyivät myös mielenosoituksen osallistujien toiminnassa. Ihmiset kannustivat puhujia ja esiintyjiä ja huolehtivat toisistaan esimerkillisesti. Helsingin poliisin kanssa tehty yhteistyö sujui mallikkaasti ja tapahtumaan osallistuneet ihmiset siivosivat tapahtuma-alueen oma-aloitteisesti tapahtuman lopuksi.
Rasismin vastustaminen on kaikkien asia
Mielenosoitus lähetti tulevana tiistaina kesätauon jälkeen kokoontuvalle eduskunnalla vahvan rasisminvastaisen viestin. Kansalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että Suomen hallituksessa ei voi toimia ministereinä rasistisesta toiminnastaan tiedettyjä ja tunnettuja henkilöitä. “Perussuomalaisten rasismi ei voinut tulla kenellekään yllätyksenä. Miten niin ette tienneet?” – kysyttiin monissa mielenosoituksen kylteissä. Mielenosoittajat ajattelevat hallituksen rasistisen toiminnan vaikuttavan niin Suomen kansainväliseen maineeseen, taloudelliseen kilpailukykyyn, yhteiskunnalliseen ilmapiiriin kuin ihmisten väliseen luottamuksen ja turvallisuuden kokemukseen. Mielenosoituksen lopussa esiintynyttä “Liittolaisten kuoroa” koonnut Karri Paleface Miettinen puolestaan korosti liittolaisten vastuuta: “Valkoisten ihmisten tehtävä on käyttää etuoikeuksiaan yhdenvertaisuuden ja antirasismin edistämiseen. Se on jokaisen kansalaisvelvollisuus”.
Mielenosoituksen puheissa nostettiin esille henkilökohtaisia kokemuksia rasismista, sekä se, ettei rasistisia mielipiteitä voi sekoittaa sananvapauteen. “Rasistisessa retoriikassa ei ole kyse siitä, että jollekin tulee paha mieli. Tässä ei ole kyse mielipide-eroista. Kyse on väkivallasta, joka koskee ei vain “jotakuta tuolla jossain”, vaan mua”, totesi Laura Eklund Nhaga vaikuttavassa puheessaan.
Puhe kansanliikkeen syntymisestä ei ole liioiteltua. Järjestäjien puolesta mielenosoituksessa puhunut väitöskirjatutkija Elina Sagne-Ollikainen pohti puheessaan millaisen muodon suurmielenosoituksesta alkuunsa saanut liike tulevaisuudessa saa: “Syntyykö meistä yhteinen rintama, ajatuspaja, puolue, järjestö vai jotain aivan muuta. On kuitenkin selvää, että muutos on tulossa. Tämä on uuden alku”, sanoi Sagne-Ollikainen suurmielenosoituksen päätteeksi.