Saatavien perintää eduskunnan urheilukerhon kavallusasiassa on käsitelty eduskunnan hallinnosta vastaavan kansliatoimikunnan kokouksissa kahteen kertaan, viimeksi 29.2.2012. Koska riittäviä perusteita toimenpiteisiin ei ollut, kansliatoimikunta hyväksyi hallintojohtajan esityksen. Päätökseen ei jätetty eriäviä mielipiteitä. Käsittelyn yhteydessä selvitettiin myös aikaisempia vastaavia tapauksia. Tässä yhteydessä todettiin, että esimerkiksi perussuomalaisen eduskuntaryhmän pääsihteeriä, joka oli tuomittu ryhmän varojen kavalluksesta, vastaan ei ollut aikanaan lähdetty nostamaan korvauskannetta.
Eduskunnan urheilukerhon varojen kavaltamista koskevassa asiassa annettiin 1.9.2011 lainvoimainen Helsingin hovioikeuden tuomio, jolla kerhon rahastonhoitajana toiminut eduskunnan virkamies tuomittiin korvaamaan rikoksesta aiheutuneet vahingot. Ensisijaista on, että syyllinen maksaa korvaukset. Korvausten perintä on aloitettu mm. omaisuuden takavarikkoon asettamisella. Korvaussumman suuruuden vuoksi on mahdollista, ettei korvausta kokonaisuudessaan saada perittyä.
Jo ennen lainvoimaisen tuomion antamista eduskunnan kanslia selvitti perusteellisesti vahingonkorvauksen saamista, mikäli rikokseen syylliseltä ei saataisi vahingonkorvauksia. Kanslian oman selvityksen tueksi hankittiin professori Halilan ja professori Mäenpään lausunnot urheilukerhon luottamushenkilöiden asemasta. Lisäksi asianajotoimisto Castren & Snellmanin tehtäväksi annettiin selvittää korvauksen saamisen mahdollisuus luottamushenkilöiltä. Toimeksiannossa korostettiin asian selvittämistä ennen mahdollisten korvausvelvoitteiden vanhenemista. Yksikään näistä ei ehdottanut, että vahingonkorvauksia perittäisiin valvontavelvollisilta.
Asiantuntijalausuntojen ja kanslian oman selvityksen perusteella päätettiin, ettei korvausten perimiseksi nosteta korvauskanteita luottamushenkilöitä kohtaan.
Perustelut vahingonkorvauskanteen rajaamiseen vain rikoksesta tuomittuun voidaan tiivistää seuraavasti:
• Luottamushenkilöt eivät ole voineet kohtuullista huolellisuutta noudattaen saada kavallusta selville. Kavallus on toteutettu järjestelmällisesti ja pitkän ajan kuluessa ja sen toteuttamisessa on käytetty väärennettyjä asiakirjoja, joiden epäaitoutta ei ole ollut helppo havaita.
• Mahdollisesti vastuuseen haettavien luottamushenkilöiden piiriä olisi vaikea rajata. Kerhon hallituksessa on ollut suuri joukko virkamiehiä ja kansanedustajia.
• Virkamiesten vastuuta rajaa työnantajan isännänvastuu: jotta virkamies voitaisiin tuomita korvausvelvolliseksi, tulisi osoittaa törkeä tuottamus, eli selkeä virkatehtävien laiminlyönti.
• Korvausvaatimusten kohdistaminen pelkästään kansanedustajiin ei tulisi kysymykseen, koska nämä ovat perustellusti voineet olettaa talouden hoidon ja valvonnan olevan lähtökohtaisesti virkamiesten vastuulla.
• Rikosten tekoaikana urheilukerhon ja muiden kerhojen toiminta ei ole ollut tarkoituksenmukaisella tavalla järjestettyä. Eduskunta on sittemmin päätynyt tähän arvioon ja ryhtynyt sen edellyttämiin toimiin: tilien käyttö ja tarkastaminen on siirretty kansliaan.