Korkein hallinto-oikeus on antanut tänään päätöksen Suomen ja Venäjän maarajan rajanylityspaikkojen sulkemista koskeviin valituksiin. Valitukset valtioneuvoston päätöksistä jätettiin tutkimatta, koska päätökset eivät vaikuttaneet muutoksenhakijoiden asemaan sillä tavoin välittömästi, että heillä olisi ollut oikeus valittaa niistä.
Valtioneuvoston yleisistunto on tehnyt 16.11.2023–8.2.2024 välisenä aikana seitsemän peräkkäistä päätöstä Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla olevien rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta. Viimeinen päätöksistä on yhä voimassa.
Päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaneet henkilöt ovat kertoneet olevansa Suomen kansalaisia tai oleskeluluvan haltijoita ja kuuluvansa Suomen venäjänkieliseen tai venäläistaustaiseen vähemmistöön taikka olevansa tähän vähemmistöön kuuluvan henkilön perheenjäseniä. Muutoksenhakijat vetosivat muun ohella siihen, että sen erityisen henkilöryhmän jäsenille, johon he kaikki kuuluvat, Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkeminen merkitsee syvälle käyvää puuttumista paitsi liikkumisvapauteen myös moniin muihin perusoikeuksiin. Muutoksenhakijoiden mukaan päätökset ovat myös Suomen venäjänkielisen tai venäläistaustaisen vähemmistön jäseniä syrjiviä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikkojen väliaikainen sulkeminen vaikuttaa muutoksenhakijoiden liikkumisvapauden ja eräiden muiden perusoikeuksien käyttämiseen rajoittavasti tai haitallisesti. Koska kaikkia Suomessa olevia rajanylityspaikkoja ei ollut suljettu, valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä ei kuitenkaan johtunut, että matkustaminen Suomesta Venäjälle tai Venäjältä Suomeen ei olisi lainkaan mahdollista.
Korkein hallinto-oikeus totesi edelleen, että valtioneuvoston yleisistunnon päätösten rajoittavat tai haitalliset vaikutukset kohdistuivat paitsi muutoksenhakijoihin, myös kaikkiin niihin muihin henkilöihin, jotka pyrkivät ylittämään tai joilla oli intressi ylittää Suomen ja Venäjän välinen maaraja päätöksillä väliaikaisesti suljettujen rajanylityspaikkojen kautta. Tämän vuoksi, ja kun asiakirjoistakaan ilmenevän selvityksen perusteella ei käynyt ilmi, että päätökset vaikuttaisivat olennaisesti muutoksenhakijoiden tai heidän kanssaan samanlaisessa asemassa olevan henkilöryhmän oikeuksiin tai velvollisuuksiin tiettyjen heille ominaisten piirteiden tai heidät kaikista muista henkilöistä erottavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi, päätösten ei voitu katsoa vaikuttaneen eikä edelleenkään vaikuttavan muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun välittömästi.
Myöskään Suomen valtiota velvoittavista syrjintäkieltoa koskevista taikka muistakaan velvoitteista, jotka perustuivat muutoksenhakijoiden viittaamiin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei asian olosuhteissa seurannut, että muutoksenhakijoilla olisi ollut oikeus valittaa valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä. Valitukset eivät kohdistuneet valtioneuvoston yleisistunnon päätöksiin siltä osin kuin niillä oli päätetty kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä tietyille rajanylityspaikoille.