Uskonnottomille elämänkatsomustiedolla on erittäin tärkeä merkitys uskonnon ja katsomuksen vapauden kannalta – sekä periaatteessa että käytännössä.
Elämänkatsomustietoa on ansiokkaasti kehitetty innovatiiviseksi tieto- ja taitoaineeksi, jossa elämän ilmiöitä, eettisiä ja filosofisia kysymyksiä tarkastellaan avoimesti ja annetaan oppilaiden ja opiskelijoiden rakentaa omaa elämän- ja maailmankatsomustaan.
Oppiainehan saatiin aikaan vuonna 1985 Vapaa-ajattelijain YK:n ihmisoikeuskomitealle aiemmin tekemän kantelun jälkeen. Kantelu koski uskontojen historian ja siveysopin uskontopainotteisuutta, jota ihmisoikeuskomitea siis moitti.
ET:n korvaaminen jollain uskontopainotteisella pakollisella katsomusaineella johtaisi todennäköisesti valitus- ja kantelutulvaan. Tarvitaan ET:n vahvistamista eikä heikentämistä. Elämänkatsomustiedon likvidointipyrkimykset herättävät huolta.
Huoli liittyy myös eräissä kunnissa tai kouluissa toteutettuun uskonnon ja ET-opetuksen osittaiseen yhdistämiseen. Useiden kanteluiden kautta on tullut esiin, että ET:n sisällöt on syrjäytetty olennaisin osin; joku 9/10 uskontoa ja 1/10 ET:tä ei käy. Erityisen härski yhteisopetuksen toteutus tuli kantelun kautta ilmi Kauhajoella. Valitettavasti AVI ei ole lähettänyt päätöstään tiedoksi ns. Etelä-Pohjanmaan mallin muihin kuntiin. ET:n opetussuunnitelman tulee toteutua.
Uskonnottomien keskuudessa nähdään vakavana ongelmana, että opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa säädetty ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus” ei toteudu, vaan kollektiivisia uskonnonharjoitustilaisuuksia liitetään koulupäivään. Uskonnollista tai uskonnotonta katsomusta koskeva arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojakaan toteudu, vaan perheitä pakotetaan paljastamaan katsomuksensa, kun heidän pitää valita, osallistuuko heidän lapsensa koulupäivään liitettyyn uskonnonharjoitustilisuuteen vai ei.
Uskonnottomille elämänkatsomustiedolla on näissä olosuhteissa erittäin tärkeä merkitys, mutta valitettavasti oppiaine on paikoin vajaakäytössä. Pienissä kunnissa ja pienillä kouluilla ei välttämättä ole ET:n opetusryhmää. Sitä vuosittain toistelemalla tammikuussa, kun koulutulokaita ilmoitetaan, ja saatu monet huoltajat vastentahtoisesti valitsemaan katsomusaineeksi uskonnon. Liian harvoin positiivisia erityistoimia suunnataan opetusryhmien perustamiseksi ilmoittamalla parin ylemmän luokan oppilaiden huoltajille ET-opetusryhmän syntymisen mahdollisuudesta.
Jos ET-opetusta ei ole tarjolla, ET-opetukseen oikeutettua oppilasta ei ole pakko laittaa uskonnonopetukseen. Katsomusaineesta voi vaan olla pois, jolloin oppilaalla on muuta ohjattua toimintaan. ET-toiveesta kiinni pitäminen voi aikaansaada ryhmän syntymisen.
Myös uusien ET-ryhmien uusien opettajien perehtymiseen tarvitaan täydennyskoulutusta. Työn aloittamista auttaisi myös uusien ET:n oppikirjojen hankkiminen koululle, edes kiertoon. Opetusta voi silti hoitaa monella tavalla.
Vajaakäytöstä huolimatta on hyvä korostaa, että ET ei ole mikään marginaalinen oppiaine. Ei numeroina eikä ihmisoikeusnäkökulmasta. Toiseksi suurimman katsomusaineen noin 10 prosentin ”markkinaosuus” on samaa luokkaa kuin Keskustan tai Vihreiden gallup-kannatus koko väestöstä eli ”nukkuvien puolue” samoin kuin nukkuvat oppilaat mukaan laskien.
ET:n oppilasmäärä on kasvussa, sillä pikkulasten kastaminen kirkon jäsenyyteen on nyt huomattavasti pienempää kuin kirkon jäsenosuus yläkouluikäisten keskuudessa.
Uskonnottomien näkökulmasta on erittäin OK, että elämänkatsomustieto avataan kaikkien valittavissa olevaksi katsomusaineeksi. Nykytilanne on epäsymmetrinen ja epäreilu, se rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen. (Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018.)
Onneksi tilanne voidaan korjata pienellä sanamuutoksella peruskoulu- ja lukiolaeissa. Muutos voidaan valmistella ja ottaa käyttöön nopeasti, sillä oppiaine- ja tuntijakoa ei tarvitse muuttaa ja tuoreita opetussuunnitelman perusteita ei tarvitse uusia ET:n avaamisen vuoksi. Oppikirjatkin käyvät.
Teettämämme, Taloustutkimuksen normaaliin tapaan toteuttaman mielipidetiedustelun mukaan 79 prosenttia suomalaisista kannattaa ET:n avaamista kaikille valittavissa olevaksi. Nuorista ja opiskelijoista kannatus on 86 ja 87 prosentin luokkaa. Lukiolakia säädettäessä 2019 mm. Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto puolsivat ET:n avaamista kaikille.
Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan ev.-lut. kirkon jäsenenä on varsin paljon ei-uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät usko kristinuskon opinkappaleita, erityisesti kouluikäisten lasten huoltajien ikäluokissa. Heidän lapsensa ovat kirkon jäseninä muista kuin katsomuksellisista syistä. Elämänkatsomustieto vastaisi monen perheen katsomuksellista tilannetta ”omaa uskontoa” paremmin.
Mutta antakaamme se perheiden päätettäväksi – ja lukiolaisille itselleen.
ET:n avaaminen ei kuitenkaan merkitsisi mitään päätepistettä uskontoja, katsomuksia sekä niiden historiaa sekä etiikkaa ja filosofiaa koskevalle keskustelulle. ET:n avaaminen voidaan toki nähdä ”ensimmäisenä askeleena” eteenpäin nykytilanteesta.
Mutta askel minne? Siihen meillä on muita näkökulmia kuin takertuminen yhteen ainoaan oppiaineeseen, joka jatkuisi ja jatkuisi kaikki 9 vuotta peruskoulussa ja päälle 3 vuotta lukiossa.
Kehittämistarpeita on syytä katsoa ikäkausittain, esimerkiksi 1-3-luokkalaisten, 4-6-luokkalaisten, 7-9- luokkalaisten sekä lukiolaisten osalta. Tässä esimerkinomaisesti keskustelussa vilahtaneita esityksiä.
– Ensimmäisinä kouluvuosina ei tarvita ns. katsomusainetta, pelkkä tapa- ja kulttuurikasvatus riittäisi.
– Lukiossa filosofia, etiikka ja kulttuurihistoria riittävät pakollisina kursseina.
– Filosofiaa voitaisiin opettaa jo peruskoulussa, etiikka mukaan lukien.
– Uskonto ja elämänkatsomustieto olisivat peruskoulussa edelleen, mutta nykyistä vähemmän. Vain hyvin rajattu osa uskonnosta/ET:stä voitaisiin opettaa opetusryhmät aina välillä yhdistäen.
ET ei voi jatkossakaan olla mikään pikakurssi, sillä oman elämän- ja maailmankatsomuksen rakentamisen on prosessi, mutta sen ei silti tarvitse koulussa kestää 9 tai 12 vuotta.
Ensimmäisenä askeleena katsomusaineiden opetuksen kehittämisessä on nyt elämänkatsomustiedon avaaminen pikaisesti kaikille valittavissa olevaksi samalla kun erityisesti pienillä paikkakunnilla kiinnitetään huomiota ET-opetukseen pääsyn toteutumiseen ja uusien opettajien täydennyskoulutukseen.